Tyttö joka muuttui lasiksi
The girl with glass feet ; suomentanut Taina Wallin
Atena, 2011, 394 s.
Kannen kaunis silhuettikuva vihjaa aika osuvasti sisältöön; kyseessä on satu, mutta unelmoiva sinivihreä varjostuu uhkaavan tummilla raidoilla.
Tarinassa on monia hurmaavia fantasia-aineksia; salaperäinen suoalue huuruineen, pieniä yökkössiipisiä lehmiä, katseellaan kaiken valkoiseksi muuttava metsäneläin sekä Midas ja Ida, joista toinen taistelee estojensa kanssa toisen muuttuessa vähitellen lasiksi.
Mutta fantasian lisäksi juonta vie eteenpäin myös edestakaisin vellova ihmissuhdeverkko. Mukana on epämääräinen joukko isiä, äitejä ja tuttavia, jotka muistelevat nuorena kokemiaan onnettomia rakkauksia. Sotkun kantavana ideana on kyvyttömyys osoittaa tai jopa ollenkaan tuntea rakkautta. Tämä kaikki voisi tietenkin olla aivan liikuttavaa, mutta nyt tarinan toisteisuus ja epäloogisuus vähän vesittää hyviäkin ideoita.
Miljöökuvauksessa kirjailija on parhaimmillaan. Varsinkin suoalueen luonto tulee todella eläväksi. Voi melkein haistaa vetisten silmäkkeiden tuoksun ja tuntea ihollaan karheat heinät erakoituneen Henry Fuwan kulkiessa suon läpi ankeriaita pyytämään. Suo ympäröi pieniä kyliä, joiden unohtuneen yksinäinen tunnelma välittyy hienosti. Paikannimistöstä tulee mieleen Irlanti, vaikka koko alue saarineen taitaakin olla mielikuvituksen tuotetta.
Kirjassa on pätkittäin kovin kauniitakin kohtia ja hienoja tunnelmakuvia, mutta myös käsittämättömän noloja kömmähdyksiä. Muutama omituisuus vielä menisi persoonallisuuden osoituksena, mutta osa ajatuksista on jotenkin niin keskenkasvuisia, etten kykene ottamaan niitä vakavasti.
"Ida seurasi, miten höyryt kohosivat turvesuosta ja tiivistyivät näkyviksi kylmään ilmaan. Taivaan maidonvalkeus heijastui vesiuomista ja rotasta, joka lojui kuolleena tien vierellä häntä ja takajalat renkaanjälkien ristiinnaulitsemina.
He ajoivat miellyttävän hiljaisuuden vallitessa ohi puiden, joita vyöttivät nukkapintaiset sammalvyöt, ohi sameiden suonsilmäkkeiden ja huurteen peittämien polkujen."Kaunis kuva, mutta mitä ihmettä tuo rotta siellä tekee yhtäkkiä kaiken keskellä. Onko tässä nyt jotain syvempää symboliikkaa joka minulta on mennyt ohi? Taivas heijastuu rotasta, voi pyhä sylvi!
Muita kirjasta kirjoittaneita ovat ainakin Peikkoneito, Susa, Mimu, Anni ja Maija.
Onpa muuten aivan ihana kirjan kansi, pitäisi vramaan lukea kirja ihan vaikka vaan sen vuoksi;)
VastaaPoistaVoi rotta xD Eipä kyllä näin äkkiseltään aukenisi minullekaan tuo vertaus.
VastaaPoistaMoni on tästä pitänyt, minä en ihan kauheasti. Kirjassa on hienotkin hetkensä, mutta kamalan epätasainen se jotenkin oli, kaikkine noine kömmähdyksineen.
VastaaPoistaKiva, että kirjoitit tästä. Minä ihastelin kirjan kantta keväällä kirjamessuilla, mutta sen jälkeen kirja on jäänyt unholaan. Nyt osaan asennoitua teokseen eri tavalla rottineen päivineen. : )
VastaaPoistaOli mielenkiintoista lukea arviosi tästä. Olen nimittäin aikeissa lukea tämän nyt kesälomani aikana. Kansi on lumoava ja tarinakin kiinnostaa, vaikka hieman kömpelöltä välillä vaikuttaakin. :)
VastaaPoistaMinuun tämä kyllä upposi kaikkine hassuine juttuineenkin :) Olisiko tuo rotta kaiken kauniin keskellä symbolisoinut sitä ns. rumaa realistisuutta, mitä heidänkin molempien elämässä oli ollut esim. rikkonaisissa ihmissuhteissaan tms. Tai sitten se vaan oli..rotta. Joskus kyllä on vaikea tulkita kirjoissa tiettyjä asioita, jotka tuntuvat jotenkin irrallisilta, kun ei tiedä syvempää merkitystä tai sitä, onko sitä edes.
VastaaPoistaJoana ja Katja, lukekaa ihmeessä tai ainakin kokeilkaa muutama kymmenen sivua, tykkäättekö.
VastaaPoistaSusa on takuulla oikeassa, noilla kömmähdyksillä on varmasti haettu jotakin, mutta minusta ei ihan onnistuttu. Yleensä riemastun epäsovinnaisuuksista tarinoissa, mutta nyt minua enemmän hävetti kirjailijan puolesta, tämä tyyli ei purrut minuun.
Ehkä se fiilis lähti käyntiin jo kirjan alkupuolella, kun vanha mies pohtii, voisiko saada uuden mahdollisuuden nuoruudenrakkautensa tyttären kanssa, ajatus on minusta niin ylimauton, etten ehkä päässyt siitä yli koko kirjan aikana ;-)
Minulla on tämä juuri lainassa, mutta en ole vielä innostunut lukemaan muutamaa aukeamaa enempää. Aloitus ei kiskaissut mukaansa, ja tuo 'vellova ihmissuhdeverkko' saattaa tehdä sen että kirja palautuu kirjastoon lukemattomana.
VastaaPoistaNuo tuosta on pakko sanoa, että juuri tuo kuvio nuoruudenrakkauden tytär-juttu, niin se kyllä minustakin oli vähän kaukeaa haettua ;) Vaikka toki ihan mahdollista oikeassakin elämässä, mutta silti.
VastaaPoistaRéa, saat varmasti muutamasta ensimmäisestä sivusta selville pidätkö tästä. Ei se siitä juuri kummallisemmaksi kehity...
VastaaPoistaSusa, olen nykyisin niin allerginen kaikille puumajutuille sun muille siihen suuntaan, että itsekin vähän ihmettelen. Ehkä se on jotain alitajuista suojelunhalua tyttäriä kohtaan. Tai sitten musta on vaan vanhemmiten tulossa kiukkuinen ja ahdasmielinen, arghh!
Ensinnäkin, kaunis kansi todella! Toiseksi, nauroin rotalle. Kuulostaa aikamoiselta pätkältä!
VastaaPoistaHmm. Minä voisin pitää silmät auki tämän varalta jos joskus tulee lukulistalle taas tilaa. Tämä voisi ehkä sopia minulle. :)
Kiitos arvostelusta Erja!
Äh, pitkä kommentti ärsyyntymisen syistä lensi avaruuteen, mutta lyhyesti; se mikä minua kielellisten kömmähdysten lisäksi hermostutti tässä kirjassa, on sellainen miehinen asenne, joka useimmille ei ole ongelma ollenkaan.
VastaaPoistaEli kannattaa testata, Linnea, suokuvauksineen kaikkineen paljon hyvääkin löytyy.
Hmmm. Kansi on kaunis ja arviosi alkoi lupaavasti, kiehtova suo kuulosti hyvin kiehtovalta. Mutta... voihan rotta, en usko lukevani tätä. :D
VastaaPoistaMun on kuitenkin pakko vielä tulla tätä kehumaan, että noista jutuista huolimatta kuitenkin minä ainakin koin tämän ihanana kirjana! Että se pääpaino tarinassa oli kahden ihmisen omassa kehityksessä ja rakkaudessa.
VastaaPoistaJenni, halusin olla vähän positiivinenkin;-)
VastaaPoistaEi tämä nyt tyystin penkin alle jouda, mutta ei kyllä välttämättä tarvitse nostaa ihan lukulistan kärkeenkään tänä kesänä.
Susa, minulla tämä ei kuulu niihin kirjoihin joita kauheasti haluaisin suositella, mutta on tämä toisaalta ihan omanlaisensa, eli miksei voisi katsastaa jos fantasia kiinnostaa. Sen verran kuitenkin toppuuttelisin, ettei kannattane rynnätä heti ostamaan, kun lainaksikin saa (sanoo täti, kuinkas muuten). Jos sitten kumminkin käy niinkuin mulle...
Se on totta, ettei tämä ole ehkä mikään valtavirran kirja, vaan vaatii lukijaltaan jonkinlaista kiinnostusta ns. selittämättömään..aikuisten satuun jne.
VastaaPoista