lauantai 14. huhtikuuta 2012

Naimapuuhia / Jeffrey Eugenides

Naimapuuhia / Jeffrey Eugenides
The marriage plot ; suomentanut Arto Schroderus
Otava, 2012, 607 s.

Madeleine on opiskelijaneitonen jonka kirjahyllystä löytyy Edith Wartonin, Henry Jamesin, Dickensin ja George Eliotin teoksia, unohtamatta tietenkään Brontën sisaruksia ja Jane Austenia. Kandidaatintutkielman aiheeksi on jo valikoinut avioliittojuoni, kun Madeleine sattuman oikusta päättää osallistua myös Semiotiikka 211-kurssille. Melkein oikopäätä kirjoista tärkeimmäksi vaihtuu Barthesin Rakastuneen kielellä.

Samalle kurssille on tullut myös Leonard. Hänen pääaineensa on biologia, mutta filosofian sivuaineet ovat saaneet hänet kiinnostumaan myös kielen teoriasta. Katseet alkavat kulkea luento- ja kirjastosalien läpi yhä kuumempina, eikä aikaakaan kun pariskunta viettää kaiken mahdollisen aikansa yhdessä. Kunnes eräällä kaikennielevän nautinnon hetkellä...
" Käheällä äänellä, jota sävytti jokin muukin, vaaran aavistus, Madeleine sanoi: "Minä rakastan sinua."
Leonard tuijotti takaisin. Hänen kulmakarvansa nytkähtivät. Yhtäkkiä hän kierähti sivuttain patjalta pois. Hän nousi ylös ja käveli alastomana huoneen poikki. Hän kumartui, kaivoi Madeleinen laukkua ja kiskaisi esiin Barthesin tarkusta, jossa Madeleine aina piti sitä. Hän selasi kunnes löysi etsimänsä. Sitten hän palasi vuoteelle ja antoi Madeleinelle kirjan.
Minä rakastan sinua. 
MINÄ-RAKASTAN-SINUA.
Madeleine tunsi onnen tulvahtavan lukiessaan nämä sanat. Hän katsahti ylös Leonardiin hymyillen. Leonard pyöritti sormeaan merkiksi, että Madeleine jatkaisi lukemista. Tämä figuuri ei viittaa rakkaudentunnustukseen, vaan rakkauden parahduksen toistuvaan julkituomiseen. Yhtäkkiä Madeleinen onni väheni ja korvautui vaaran tunteella. Hän ei olisi halunnut olla alaston. Hän veti hartioitaan yhteen ja peitti itsensä lakanalla ja luki tottelevaisesti eteenpäin. 
Sen jälkeen kun ensimmäinen rakkaudentunnustus on tehty, "minä rakastan sinua" ei tarkoita enää mitään...
Leonard kyykisteli lattialla virne kasvoillaan.
Ja silloin Madeleine paiskasi kirjan hänen päähänsä. "
Madeleinen elämässä on toinenkin nuori mies, Mitchell. Mitchellin tarkoituksena oli Madeleinen tavoin  opiskella collegessa englanninkielistä kirjallisuutta, mutta luetuaan kirjan nimeltä Uskonnollinen kokemus, hän muuttaakin mieltään ja ilmoittautuu uskontotieteeseen, itämaisten uskontojen johdantokurssille. Tätä seuraa islam-seminaari, tomistinen etiikka ja saksalainen pietismi. Opinnot sujuvat niin hyvin, että tuloksena on  stipendi Princetonin teologiseen seminaariin, tai Harwardiin, tai Yalen teologiseen kouluun, aivan kuinka Mitchell vain haluaa. Ennen opintojen aloittamista Mitchell kuitenkin toteuttaa unelmansa reppumatkasta Intiaan, ihailemansa Äiti Teresan jalanjäljille.

Mitchell on vakaasti päättänyt, että menee vielä Madeleinen kanssa naimisiin. Madeleine taas onnistuu yhtä vakaasti olla päättämättä Mitchellin suhteen yhtään mitään.

Kertomusta vie siis eteenpäin kolme lähtökohdiltaan ja luonteeltaan täysin erilaista nuorta ihmistä, joita kuitenkin yhdistää samanlainen rohkeus pohtia elämää ja tahto asettaa kyseenalaiseksi sovinnaisuuksia. Madeleinen ja Leonardin kautta tulee esiin kahdenvälinen rakkaus haavoittumisen pelkoineen ja ympäristön paineineen, Mitchellin kautta teema laajenee koskemaan myös kaipuuta ja lähimmäisenrakkautta. Erityisen mielenkiintoiseksi kerronnan tekevät huomiot siitä, kuinka rakkaus voi, jopa samanaikaisesti, olla sekä itsekästä että uhrautuvaa.

Pidin tästä kirjasta paljon, sen kaikki 600 sivua tulivat luettua kertaakaan pitkästymättä. Tapahtumat eivät ole kummoisia, mutta henkilöiden tunteiden herkkävireinen esittäminen pitää mielenkiinnon yllä. 1980-luku tulee hauskasti läpi musiikkileikkeinä ja uutisina, ja vaikka tarina periamerikkalainen onkin, tuli se ainakin minua, itsekin tuolloin nuoruuttani elänyttä, mukavan liki. 


Naimapuuhista lisää mm. blogeissa Koko lailla kirjallisesti, Ilselä ja Noora exlibris.

16 kommenttia:

  1. Naimapuuhia on ihan loistava kirja! Luen sitä parhaillaan ja olen aivan myyty, kirjasta tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. :)

    Luin arviosi vain pikaisesti silmäillen, palaan tänne uudestaan myöhemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Vaikka mukana on vakavia ja surullisiakin aiheita, tunnelma pysyy hyvänä koko ajan, hyvällä tavalla!

      Yritin olla spoilaamatta liikaa, en tainnut ihan onnistua ;)

      Seurailen, milloin kerrot omat vaikutelmasi!

      Poista
  2. Jihuu! Tämä odottaa tuolla hyllyssä, mutta haluan vielä hetken aikaa odottaa hyvää... jota on ilmeisesti saatavilla! Huh. Eugenides jysäytti Middlesexillä minusta ilmat pihalle, joten odotan melkoista kokemusta tästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole lukenut Middlesexiä vielä, mutta aion kyllä. Alkaa olla jemmassa jo aika paljon tämäntyyppistä takuuvarmaa, (Powers, Cunningham, McEvan), ei yhtään hassumpi tilanne :)

      Poista
  3. Ollaan taidettu lukea tätä samoihin aikoihin, minäkin nimittäin juuri julkaisin oman kirjoitelmani tästä hienosta kirjasta! Olen siis ihan samaa mieltä kanssasi, kaikesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riennän lukemaan...

      Minulla kävi taas tämänkin kanssa niin, etten osannut ihan heti ryhtyä kirjoittamaan, kirjassa oli niin paljon kaikkea että oli vaikea valita mistä kertoa. Hieno kirja, kyllä!

      Poista
  4. Eugenidesin aiemmat kirjat eivät ole aiheensa puolesta kiinnostaneet minua, mutta Naimapuuhissa on niin ihania aiheita (kirjallisuus, yliopistomaailma, avioliittojuoni(!)), että sen haluan ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin kävi sen ekan Virgin suicidesin kanssa niin, että kyllästyin kohuun jo ennenkuin ehdin lukea teosta. Mutta Middlesed on aina kuullostanut kiehtovalta, jostain syystä vaan silti jäänyt lukematta.

      Ja suosittelen tätä kyllä, tämä oli ihan harvinaisen viihdyttävä järkäle. Hmmm, oikeastaan en haluaisi käyttää tota sanaa viihdyttävä... Oli tämä sitäkin, mutta myös jotain enemmän ;)

      Poista
  5. Ihanaa, että pidit tästä näin. Ostin nimittäin kirjan itselleni matkalukemiseksi (kuten toisaalla kommentoinkin) ja olen aivan varma, että tulen pitämään tästä. Kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin, että takuuvarmasti pidät. Kiinnostavat teemat, oivaltavaa kerrontaa, hienoa kieltä; sinulla on loistava matkakirja tässä!

      Poista
  6. Jemmaan Eugenidestä kirjahyllyssäni, kunnes kesäloma alkaa, ja sitten nautin. Hyllyssä odottaa myös Middlesex samalta kirjailijalta. Alkaisipa loma pian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuinka sä maltat :) No ei, kyllä sopii hyvin lomalukemiseksikin, eikä onneksi edes lopu ihan heti!

      Poista
  7. Minäkin pidin, kuten tiedät, ja löysin monia tutun oloisia asioita, vaikka kirja tosiaan oli aikamoisen periamerikkalainen. Mutta Middlesex - toivon niin, että Naimapuuhien imussa ihmiset tarttuisivat siihenkin ja siitä tulisi blogikeskusteluja. Kirja on todella mielikuvituksellinen ja silti aivan todelta elämäkerralta tuntuva - jos Naimapuuhia on taitava, niin Middlesex on mestarillinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon tuon, jostain kumman syystä olen aavistellut tuollaista, vaikka en Middlesexiä vielä olekaan lukenut. Ihmiset kai puhui siitä silloin sellaisella kunnioituksella kun se ilmestyi, että odotan siltä todella paljon.

      Poista
  8. Tämä oli tosiaan valtavan hieno kirja! Tässä on niin monenlaiselle lukijalle tarttumapintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mäkin juuri tänä aamuna mietin, etten keksi oikein mitään sellaista aikuisryhmää, kenelle tätä ei voisi suositella!

      Poista

Kiitos kommentistasi!