Viimeiseen hengenvetoon

Viimeiseen hengenvetoon / Anne Swärd 
Till sista andetaget ; suomentanut Katriina Huttunen
Otava, 2011, 328 s.

Tekisi mieleni väittää, että tässä kirjassa on jotain epärehellistä. Väitteelle pitäisi varmaan olla tueksi jotakin, mutta eipä ole. Silti minusta vaan tuntuu siltä.

Vähän kuin katsoisi muotinäytöstä. Mallit ovat kauniita, mutta tiukat ilmeet kasvoilla ovat totaalisen epäaitoja, omituisia yrityksiä ilmaista jotain sellaista vahvuutta jota ei oikeasti ole olemassa. Samalla tavalla tässä kirjassa on asetettu fasadiin takuuvarmasti trendikkäitä, juuri sopivan ongelmallisia aiheita. Suunnitelmallisuus paistaa läpi vähän liikaa. Vaikka  saahan sitä sommitella ja keksiä vaikka mitä, mutta kun perusasetelmaltaan realistinen tarina ei ole eletyn oloinen, se menettää jotakin oleellista.

Lo ja Lukas tapaavat kun tyttö on seitsenvuotias, poika viitisen vuotta vanhempi. Molempien perheet ovat muuttaneet muualta Skooneen, Lo'n Pohjois-Ruotsista ja Lukaksen  Unkarista. Toistensa naapureina asuvat perheet ovat eläneet muista erillään, lapsetkin melkein kokonaan ilman oman ikäisiään ystäviä.

Kohtalokkaana tulipaloyönä aikuisten keskittyessä tulen taltuttamiseen lapset löytävät toisensa. Kahden pikku erakon välille kehittyy poikkeuksellisen vahva ystävyys. Suhteesta ei puutu kipeitä kohtia ja mukana on jopa uhkaa, mutta siitä muodostuu silti äärettömän tärkeä molemmille. Oman ongelmansa muodostaa ystävysten suuri ikäero, joka tosin vaivaa enemmänkin lasten vanhempia kuin heitä itseään.

Äidin ja murrosikäisen tyttären välillä on vain jonkinlaista koleaa sanatonta yhteisymmärrystä, mutta loppua kohden, Lo'n aikuistuttua ja äidin jo vanhetessa, heidän suhteessaan on taas selvää lämpöä.

Lo'n äidin tarinasta kerrotaan salaisuuksien verhoa vain hiukan raotellen. Tytön isä on häipynyt omille teilleen jo kauan sitten ja äidin ja isänisän välillä on jotain hämmentävää. Jotain, jota Lo ehkä itse sitä edes ymmärtämättä toistaa hyväksyessään vuoteeseensa vain sellaisia miehiä, joita ei rakasta.

Vaikka sommittelun trendikkyys Godard-viitteineen minua hiukan ärsyttikin, luin kirjan tosi sujuvasti. Tunnelman salaperäisyys koukuttaa jatkamaan lukemista, on pakko saada tietää käykö uhmakkaalle Lo'lle huonosti vai selviääkö hän matkoillaan tapaamiensa miesten kanssa. Swärd on taitava ja pystyisi varmasti kirjoittamaan aivan upeita tarinoita jos uskaltaisi hieman riskeerata ja olla vähän vähemmän viilee.

Kirjasta ovat aiemmin kertoneet jo ainakin Ilse ja Zephyr.

Kommentit

  1. Kiinnostavalta vaikuttava kirja, kaikesta huolimatta. Joitakin kirjoja lukiessa tulee tosiaan mieleen, että niihin on tungettu aivan liikaa kaikkea trendikästä ja muka-hienoa. Siinä se kirjoittajan taito varmaan punnitaankin, että miten osaa sommitella tarinansa siten, ettei se suunnitelmallisuus nouse häiritsevästi esille. Tiedätkö, onko tämä Swärdin ensimmäinen kirja? (Mie en ole aiemmin tällaisesta kirjoittajasta kuullutkaan.)

    VastaaPoista
  2. Mustakin tuntuu, että kirjoitin vähän turhan kriittisesti, kun kuitenkin nautin kirjan lukemisesta. Ei tuo trendikkyys nyt niin kauheasti häirinnyt, mutta kun yrittää selittää jotain hienovaraista tunnetta, se helposti korostuu liikaakin.

    Kirjan lieveteksistä saa sen kuvan, että kirja ei ole kirjoittajan ensimmäinen, mutta se taitaa olla silti ensimmäinen suomennettu. Ruotsiksi on ilmestynyt jo 2003 Polarsommar ja 2006 Kvicksand. Esikoisella Swärd on ollut jo August-ehdokkaanakin!

    VastaaPoista
  3. Huomaan itsekin kirjoittavani turhan kriittisesti vaikka olisinkin nauttinut kirjasta. Jos kuitenkin jotain häiritsevääkin löytyy, olen huomannut että niistä on helpompi kertoa kuin niistä hyvistä ominaisuuksista. Kehuja kirjoittaessa tuntuu usein, että sanat loppuvat, etten oikein osaa ilmaista ajatuksiani sanoin:)

    VastaaPoista
  4. Miten ehdit lukea noin paljon ja nopeasti.

    Sinulle on tunnustus blogissani.

    Mukavaa viikonloppua, Erja!

    VastaaPoista
  5. Sonja, just ihan sama vika mulla. Niitä hyviä sanoja on jotenkin vähemmän käytössä. Hyvästä kirjasta on kiva hullaantua, mutta sen hullaantumisen ilmaiseminen on mullekin vaikeampaa kuin ärsyyntymisen, täytyisi varmaan oppia vähän irrottelemaan sillä saralla.

    Leenalle tuhannet kiitokset tunnustuksesta ja aurinkoista viikonloppua, ihania hetkiä puutarhassa takuulla luvassa!

    VastaaPoista
  6. Minäkin luin tämän jo tovi sitten ja tykkäsin kyllä. Nyt en muista yhtään, mitä arvosteluuni kirjoitin ;) mutta siis tykkäsin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti