Versatile Blogger


Sain tunnustuksen Leena Lumilta, paljon kiitoksia!

Ja vähän myös anteeksi, kun nyt vasta saan aikaiseksi tarttua tähän. Olin valtavan iloinen kun kuulin haasteesta, mutta sitten iski kauhea epävarmuus: mitä ihmettä kiinnostavaa minulla olisi tunnustettavaksi! Eipä varmaan paljoakaan, mutta tässä päällimmäiset;

1. Hääpäivä unohtui taas. Onneksi mieskin muisti vasta illalla, romanttisen kompostilla vietetyn lauantaipäivän jälkeen, eli kumpikaan ei loukkaantunut. Ensi keväänä voisi kyllä kunnostautua tässä asiassa, silloin vuosipäivä on jo kahdeskymmenes!
2.  Meidän koiran koulutus on laiminlyöty. Kotona suomenlapinkoira Hulda on suloinen, mutta kadulla hän terrorisoi pikkukoiria. Ensin mennään ihan kilttinä tekemään tuttavuutta, mutta annas olla jos pikkukoira vähääkään rähähtää, Hulda antaa takaisin satakertaisesti. Ja minä en tajua miten opettaisin, kun en kohta uskalla mennä toisia koiria lähellekkään.
3. Olen hätähousu. Just niitä ihmisiä, jotka eivät lue käyttö- tai valmistusohjeita vaan ryntäävät suoraan toimintaan. Joskus seurauksena on katastrofi, joskus vaan persoonallisia ratkaisuja.
4. Nolottaa kun alan kyynelehtiä niin helposti. Varsinkin teatterissa, baletissa tms. kun on aplodien aika, tahtoisin pystyä käyttäytymään vähän sivistyneemmin, mutta en mahda mitään sille, että silmät vuotavat kuin vesiputous. Jos tämä tästä vielä pahenee, alan vollottaa ääneen! 
5. Medialukiota käyvän tyttäreni mielestä se, että äiti bloggaa, on söpöä. Mietin vähän, että mitähän tuo sana tässä yhteydessä oikein mahtaa tarkoittaa?
6. Olen murhaaja! Paraatikukkapenkkiini on tänä keväänä ilmestynyt hurja määrä kotiloita, jotka olisivat toisaalta ihan koristeellisia, mutta todennäköisesti söisivät pois kaiken muun kauniin. Niinpä olen kantanut niitä tuonne tienvarren kannelliseen roskikseen tukehtumaan. Tai jospa ne sitä kautta pääsisikin jonnekin vehreälle kaatopaikalle jatkamaan rouskutustaan...
7.  Olen taas myöhässä. Mies imuroi jo ja lupasin hoitaa ensin pyykit ja sitten vihdoin pitkästä, pitkästä aikaa pestä lattiat. Ja täällä minä vaan istuskelen koneella tunnustelemassa. 

Seuraavaksi minusta olisi hauskaa lukea, millaista tunnustettavaa olisi Päkällä blogissa Päkän juttu.

Kommentit

  1. Mukavia tunnustuksia (kohdat 2, 3 ja 7 tuntuvat perin tutuilta).

    Teilläkin on lapinkoira. Meillä on kaksi (kuvat löytyvät blogistani kohdasta Lemmikit). Paitsi että juuri nyt on kolme, kun veljeni koirakin täällä hoidossa pari viikkoa. Kaikki ovat uroksia eikä tätä hoitokoiraa voi viedä meidän "poikien" lähelle, koska siitä seuraisi hurja koiratappelu. Omat koiratkin ottaa välillä yhteen lauman johtajan paikasta. Tuo terrorisointi-kuvaus on hyvä ja osuva. Juuri sellaisia lapinkoirat ovat. Niin ihanan leppoisia, mutta temperamenttiakin löytyy....

    VastaaPoista
  2. Oi, kun oli kiva katsoa teidän koirien kuvia. Ja Maijakin oli ihan kuin Maksi, kissa joka mulla oli pienenä ja joka kuulemma nukkui päiväunet käpälä mun poskella.

    Me joskus vitsailtiin talvella, että Hulda taitaakin olla Sisälapinkoira, se kun pakkasella tai sateella käy vaan kääntymässä ulko-ovella, vaikka ihan takuulla pärjäisi turkkinsa kanssa.

    VastaaPoista
  3. Ihania tunnustuksia!

    Minulla on sama itkuvollotusongelma. Viimeksi Lahdessa RENT-musikaalin kakkosnäytöksessä jouduin pidättelemään etten olisi alkanut ääneen itkemään kun oli niin hienoa.. Hauskaa että on kohtalotovereita!

    (+ ihana hääpäivätarina!)

    Ihanaa viikonloppua upea Erja!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Linnea ja oikein kivaa viikonloppua sinulle kans!

    Ja onhan meitä; viimeeksi pääsin oopperaan kirjastolaisten kanssa Tallinnassa noin kuukausi sitten. Istuin yhden erityisen rakkaan työkaverin vieressä ja kyynelehdimme kilpaa La Bohemen Mimin kohtaloa. Mitä korkeammalta laulettiin, sitä vuolaammin valui meidän molempien silmät!

    Eikä kaverin kanssa yhdessä nyyhkiminen tuntunut yhtään niin nololtakaan ;)

    VastaaPoista
  5. Romanttisena jatkukoon yhteinen taipaleenne! Meilläkin ensi vuonna 20 vuotta koossa :)
    Lisäksi sama nolo vollotusongelma jaettavana, nyyh!

    VastaaPoista
  6. Oi, meillähän on ollut sama itkun aihe kun RENThän perustuu La Bohémeen! Mutta se on ihan totta, kun kaverikin vollottaa niin ei nolota niin paljon :D Tai sitten se että vieressä on mies joka ymmärtäväisenä ojentaa nenäliinoja.. :>

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Erja! Tunnustan tällä viikolla myöhemmin!

    VastaaPoista
  8. Kirsi ja Linnea, seuraavan kerran aplodeeratessa taidankin koettaa katsella myös ympärille, ties kuinka monta muuta naaman vääntäjää siellä näkyy!

    Ja Päkä, jään odottamaan ...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti