Unenpäästäjä Florian

Unenpäästäjä Florian / Jani Saxell
Avain, 2010, 209 s.

Tarinan lähtöasetelma on mielenkiintoinen ja syvällistä taustatietoa on tarjolla yllinkyllin. Hetkittäin tietoa pursuu mukaan liikaakin, tuntuu kuin lukisi romaanin sijasta joka suuntaan paisuvaa reportaasia maailmanpolitiikan suurimmista vääryyksistä. Toisaalta tarina on jonkinlainen romanttinen scifidekkari, dystopia siitä, mitä tapahtuu kun kukaan ei enää jaksa välittää kanssaihmisen hädästä.

Eurooppalainen oravanpyörä on vienyt maanosan asukkaat tilanteeseen, jossa harvat pystyvät enää nukkumaan rauhallisesti. Liki psykoottisessa stressitilassa vaeltelevien, lepäämään kykenemättömien ihmisten joukossa liikkuu muutamia poikkeusyksilöitä, jotka pystyvät auttamaan muita uneksimaan ja aukomaan alitajunnan solmuja.

Florian, Pariisin kautta Helsinkiin päätynyt Transsilvianin romani on yksi näistä poikkeusyksilöistä. Unenpäästämisen taito antaa haltijalleen kyvyn nähdä toisten ajatuksiin ja manipuloida niitä. Arvokas taito osoittautuu kuitenkin lopulta kiroukseksi sekä Florianille itselleen että hänen läheisilleen ja asiakkailleen.

Florianin rakastama Ann-Stine nauttii matkasta poikaystävän kotimaahan mutta pitemmän päälle symbioosi ajatustenlukijan kanssa alkaa ahdistaa.

Rikoskonstaapeli Nuortamolla on salainen suunnitelma Suomen romanipakolaisongelman ratkaisemiseksi. Hän on kerännyt vuosikausia tietoja, joiden avulla hän aikoo painostaa Florianin urkkijakseen. Jos karkoituspäätöksiin johtavaan materiaalia romaneista ei ala tulla, karkoitus odottaa Floriania itseään.

Tarinankerronnan lomassa Saxell ottaa voimakkaasti kantaa pakolaiskeskusteluun. Nykyisin meilläkin kerjäävien romanien kohtaloiden taustaksi Saxell kertoo paljastuksia Ceausescun ajan romanivaelluksista, Suomen Mäkkylän mustalaisleirin tapahtumista ja Mustalaislähetyksen lastenkodeista. Romanien tilannetta peilataan myös jatkosodan tapahtumiin ja syrjäytyneiden huumenuorten elämään kaupunkien kaduilla.

Kirjasta on kirjoittanut myös Joonas Sillanpää kirjahylly -blogissaan. Kirjoitukseen liittyvissä kommenteissa käydään kiivasta keskustelua intertekstuaalisuudesta ja lähteiden käytöstä, anonyymi kommentoija syyttää Saxellia jopa kopioinnista. Ja kirjailija vastaa.

Kommentit

  1. Huh, tämä kirja oli hyvin hyvin lähellä ylittää keskeyttämiskynnykseni :( Vaikka aihe ja Saxellin maalaama uneton Eurooppa kuulosti mielenkiintoiselta oli kirja minun makuuni aivan liian rönsyilevä ja raskas. Olisin mielelläni lukenut enemmän Florianista itsestään, en niinkään kaikista niistä lukemattomista unikuvista, joita hän asiakkaidensa kautta näki. Nyt kielelle jäi vähän historiakatsauksen ja julistuksen jälkimaku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vähän noin siinä kävi. Tavallaan tämä oli liian perusteellinen, vähän kevyempi annos taustatietoa olisi varmasti johtanut vaikuttavampaan lopputulokseen, noin romaanina.

      Tai ehkä tiedot olisi mukavampi saada enemmän viitauksenomaisina, niin että lukija saa itse ymmärtää mitä taustalla on. Perusidea tässä kirjassahan on ihan loistava, tuo unijuttu ja unenpäästäjät, mutta taustatiedon tarkkuus ja hurja määrä sai lukemisen tuntumaan vähän liikaa opiskelulta ja vieläpä sellaiselta opiskelulta, jossa tietoa koetetaan kaataa päähän väkisin. Ei ole koskaan oikein sopinut mulle :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!