Tuhma tyttö

Tuhma tyttö / Mario Vargas Llosa
Travesuras de la niña mala ; suomentanut Sulamit Hirvas
Otava, 2010, 420 s.

Aloittaessani kirjaa olin lievästi kummissani; Nobel -voittaja, intellektuelli ja yhteiskunnallinen vaikuttaja? Tarina vaikutti enemmän höpsöltä rakkauskertomukselta, melko yksinkertaiselta kaiken lisäksi ja kieleltäänkin vähän kömpelöltä.

Jokin kirjassa kuitenkin esti jättämästä sitä kesken. Ja niinhän siinä sitten kävi, että ennen kuin pääsin loppuun, olin aivan myyty. Kiinnyin kirjan henkilöihin kaikkine puutteineen päivineen ja halusin kiihkeästi tietää kuinka tarina päättyy.

Kertomus alkaa 1950-luvulla Limassa, kun kaksi huomiota herättävän rohkeaa tyttöstä muuttaa asumaan Ricardon lähiöön Mirafloresiin. Ricardo ihastuu 14-vuotiaaseen  Lucyyn, mutta ei aneluistaan huolimatta saa tätä lupautumaan tyttöystäväkseen. Orastava rakkaus päättyy, kun eräillä syntymäpäiväjuhlilla tytöt osoittautuvat huijareiksi; he eivät olekaan eksoottisia chilettäriä, vaan aivan tavallisia köyhiä maalaistyttöjä! Nolon paljastuksen tuloksena Lucy katoaa ensimmäisen kerran Ricardon elämästä.

Seuraavan kerran pariskunta tapaa Pariisissa, Ricardon unelmien kaupungissa. Ricardo on alkanut juuri saada mainetta kääntäjänä, kun hän tapaa vallankumouksellisen ystävänsä kautta Kuubaan sissikoulutukseen lähdössä olevan Arletten. Ja kukapa muu Arlette olisi kuin Lucy, joka käyttää vallankumousta keinonaan päästä pois Perun köyhistä oloista. Rakkaus roihahtaa taas, mutta vain päättyäkseen nopeasti Arletten löytäessä hyödyllisemmän miehen. Tällä kertaa vallankumouskenraalin, jonka avulla sitoumus sissikoulutuksesta saadaan purettua ja Lucyn paluu Eurooppaan onnistuu.

Suurinpiirtein näin tarina jatkuu loppuun saakka. Lucy etsii Ricardon käsiinsä aina rikkaiden miestensä välillä, nuolee haavansa tämän hellässä hoivassa ja jättää miehen taas kun uusi, helppoa elämää tarjoava elättäjä ilmestyy näköpiiriin. Sydämetön elämäntyyli vie kuitenkin veronsa, itseinhossaan Lucy kurittaa itseään monin tavoin ja päätyy lopulta fyysisen terveytensä pilanneena kärsimään paniikkihäiriöistä.

Ihailen Vargas Llosan kykyä viedä henkilöitään vuosikymmenten läpi. Aikakaudelle leimaa antavat tapahtumat tulevat kuvattua arkielämän kautta ilman, että myöhemmin tehdyt analyysit suoranaisesti kuultaisivat kerronnan läpi. Ystävän väsymistä ja oudosti etenevää sairautta ihmetellään melko tyynesti, koska media ei ole vielä ennättänyt luoda vauhkoa kuvaa aidsista. Tuhman tytön itsetuhoisuutta ei nimitetä anoreksiaksi, mutta laihtuminen liittyy kuitenkin naisen vaikeuksiin tulla toimeen itsensä kanssa. Perun poliittiset tapahtuma ja vallanvaihdokset nousevat aina aika ajoin esiin tarinan lomassa.

Yksi asia minua kiusasi aivan loppuun asti. Kuinka toista päähenkilöä voidaan läpi koko tarinan puhutella banaalisti "tuhmaksi tytöksi"? En ole varma kuulostaako alkukielen "niña mala" yhtä typerältä, mutta pelkäänpä, että kyllä kuullostaa. Toki rakkaustarinan toinen osapuolikin on usein "kiltti poika" tai itsensä diminutiivi Ricardito, mutta silti! Kärsisikö tarina, jos sen voisi lukea ilman tytöttelyn aiheuttamaa myötähäpeää, päähenkilönä vaikkapa Otilia tai edes Lucy?