Naimapuuhia / Jeffrey Eugenides

Naimapuuhia / Jeffrey Eugenides
The marriage plot ; suomentanut Arto Schroderus
Otava, 2012, 607 s.

Madeleine on opiskelijaneitonen jonka kirjahyllystä löytyy Edith Wartonin, Henry Jamesin, Dickensin ja George Eliotin teoksia, unohtamatta tietenkään Brontën sisaruksia ja Jane Austenia. Kandidaatintutkielman aiheeksi on jo valikoinut avioliittojuoni, kun Madeleine sattuman oikusta päättää osallistua myös Semiotiikka 211-kurssille. Melkein oikopäätä kirjoista tärkeimmäksi vaihtuu Barthesin Rakastuneen kielellä.

Samalle kurssille on tullut myös Leonard. Hänen pääaineensa on biologia, mutta filosofian sivuaineet ovat saaneet hänet kiinnostumaan myös kielen teoriasta. Katseet alkavat kulkea luento- ja kirjastosalien läpi yhä kuumempina, eikä aikaakaan kun pariskunta viettää kaiken mahdollisen aikansa yhdessä. Kunnes eräällä kaikennielevän nautinnon hetkellä...

" Käheällä äänellä, jota sävytti jokin muukin, vaaran aavistus, Madeleine sanoi: "Minä rakastan sinua."

Leonard tuijotti takaisin. Hänen kulmakarvansa nytkähtivät. Yhtäkkiä hän kierähti sivuttain patjalta pois. Hän nousi ylös ja käveli alastomana huoneen poikki. Hän kumartui, kaivoi Madeleinen laukkua ja kiskaisi esiin Barthesin tarkusta, jossa Madeleine aina piti sitä. Hän selasi kunnes löysi etsimänsä. Sitten hän palasi vuoteelle ja antoi Madeleinelle kirjan.

Minä rakastan sinua. 

MINÄ-RAKASTAN-SINUA.

Madeleine tunsi onnen tulvahtavan lukiessaan nämä sanat. Hän katsahti ylös Leonardiin hymyillen. Leonard pyöritti sormeaan merkiksi, että Madeleine jatkaisi lukemista. Tämä figuuri ei viittaa rakkaudentunnustukseen, vaan rakkauden parahduksen toistuvaan julkituomiseen. Yhtäkkiä Madeleinen onni väheni ja korvautui vaaran tunteella. Hän ei olisi halunnut olla alaston. Hän veti hartioitaan yhteen ja peitti itsensä lakanalla ja luki tottelevaisesti eteenpäin. 

Sen jälkeen kun ensimmäinen rakkaudentunnustus on tehty, "minä rakastan sinua" ei tarkoita enää mitään...

Leonard kyykisteli lattialla virne kasvoillaan.

Ja silloin Madeleine paiskasi kirjan hänen päähänsä. "

Madeleinen elämässä on toinenkin nuori mies, Mitchell. Mitchellin tarkoituksena oli Madeleinen tavoin  opiskella collegessa englanninkielistä kirjallisuutta, mutta luetuaan kirjan nimeltä Uskonnollinen kokemus, hän muuttaakin mieltään ja ilmoittautuu uskontotieteeseen, itämaisten uskontojen johdantokurssille. Tätä seuraa islam-seminaari, tomistinen etiikka ja saksalainen pietismi. Opinnot sujuvat niin hyvin, että tuloksena on  stipendi Princetonin teologiseen seminaariin, tai Harwardiin, tai Yalen teologiseen kouluun, aivan kuinka Mitchell vain haluaa. Ennen opintojen aloittamista Mitchell kuitenkin toteuttaa unelmansa reppumatkasta Intiaan, ihailemansa Äiti Teresan jalanjäljille.

Mitchell on vakaasti päättänyt, että menee vielä Madeleinen kanssa naimisiin. Madeleine taas onnistuu yhtä vakaasti olla päättämättä Mitchellin suhteen yhtään mitään.

Kertomusta vie siis eteenpäin kolme lähtökohdiltaan ja luonteeltaan täysin erilaista nuorta ihmistä, joita kuitenkin yhdistää samanlainen rohkeus pohtia elämää ja tahto asettaa kyseenalaiseksi sovinnaisuuksia. Madeleinen ja Leonardin kautta tulee esiin kahdenvälinen rakkaus haavoittumisen pelkoineen ja ympäristön paineineen, Mitchellin kautta teema laajenee koskemaan myös kaipuuta ja lähimmäisenrakkautta. Erityisen mielenkiintoiseksi kerronnan tekevät huomiot siitä, kuinka rakkaus voi, jopa samanaikaisesti, olla sekä itsekästä että uhrautuvaa.

Pidin tästä kirjasta paljon, sen kaikki 600 sivua tulivat luettua kertaakaan pitkästymättä. Tapahtumat eivät ole kummoisia, mutta henkilöiden tunteiden herkkävireinen esittäminen pitää mielenkiinnon yllä. 1980-luku tulee hauskasti läpi musiikkileikkeinä ja uutisina, ja vaikka tarina periamerikkalainen onkin, tuli se ainakin minua, itsekin tuolloin nuoruuttani elänyttä, mukavan liki. 


Naimapuuhista lisää mm. blogeissa Koko lailla kirjallisesti, Ilselä ja Noora exlibris.