Näin on hyvä
Fine just the way it is ; suomentanut Juhani Lindholm
Otava, 2011, 287 s.
Mellowhornin hoitokoti, Helvetti, uudistila 1850-luvulla Sierra Madren rinteellä, lennätinkonttori Californiasta Oregoniin vievän postireitin varrella samoihin aikoihin, vähitellen asutusta keräävä uusi siirtokunta Denverissä 1920-luvulla ja muutama muukin originelli takapajula ovat näiden kertomusten tapahtumapaikkoja.
Elämä on kovaa mutta siinä on silti outoa hohtoa. Proulx kuvaa henkilöitään säälimättömän rehellisesti mutta ymmärtäen. Kurjimmassakin kohtalossa on arvokkuutta ja toivoa.
En ole lukenut Proulxin aikaisempia novellikokoelmia enkä meinannut oikein pysyä menossa mukana. Melkein joka novellin kanssa kävi niin, että juuri kun tunsin alkavani päästä kiinni juonesta, tarina loppuikin jo! Nyt kun lukemisesta on kulunut muutama päivä, muistan kyllä hyvin kertomusten omalaatuisen hirteisen tunnelman, mutta henkilöt ja tapahtumat alkavat jo kadota mielestä.
Laivauutiset luin varmaan aika pian suomennoksen ilmestyttyä ja ihastuin siihen totaalisesti. Muistan pitäneeni Proulxin kerrontatyyliä ja maailmankuvaa aivan poikkeuksellisen hurmaavana. Samaa hiljaista naurua ja lämpöä löydän kyllä näistä novelleistakin, mutta saatan olla vähän liian hitaasti läpiävä lukija näin tiiviiden tarinoiden äärelle.
Kokoelmasta ovat kirjoittaneet myös Kirsi ja Katja/Lumiomena.
Novelleissa on minulla ollut juuri tuo "ongelma", että usein lukiessa kun on tuntunut pääsevänsä vauhtiin ja sisälle tarinaa, se loppuu. Kuitenkin tänä vuonna olen patistanut itseä lukemaan enemmän novelleja, sillä omalla kohdalla luulen tuon olevan vähän tottumiskysymys.
VastaaPoistaProulxilta en ole lukenut vieläkään mitään, mutta leffana nähnyt Laivauutisia ja Brokeback Mountainin ja pidin molemmista paljon.
Erja, kiitos!, muistutit minua juuri siitä, että pitää nyt tilata Laivauutiset leffa. Näin sen ja ihastui ikihyviksi.
VastaaPoistaSuomen Kuvalehdessä oli noin vuosi sitten mittava artikkeli Proulxista. Siinä puitiin myös paljon kaikkea sitä, mikä johti Brokeback Mountainiin, joka on yksi suosikkielokuvani myös. Voisiko olla niin, että Proulx kirjoittaa filmille koskettavammin kuin paperille!
Minä kierrän tätä kirjailijaa kuin kissa kuumaa puuroa, sillä tiedän hänen sekä olevan että ei olevan minun kirjailijani.
***
Sinulle on jotain kevennystä blogissani!
Helsingin Sanomissa oli juuri aivan hiljattain Jukka Petäjän loistava arvio kirjasta. Herätti minun kiinnostukseni, miin kuin myös tämä sinun arviosi. En ole tainnut Proulxia lukeakaan. Tämä voisi olla jälleen uusi tuttavuus.
VastaaPoistaValkoinen kirahvi
Uskon Proulx`n olevan loistava kirjailja, mutta onko hän minua varten, sitä en vielä tiedä. Joku siinä, mitä olen hänen kirjoistaan lukenut tuntuu vieraalta. Yksi asia mikä voi aiheuttaa vierautta on varmaankin se, etten tunne mitään mielenkiintoa sitä maisemaa ja elämäntapaa kohtaan, jota luulisin Proulx`n kuvaavan. Se ei ole minun kirjallinen maisemani (viitaten blogeissa kiertävään haasteeseen kirjallisista maisemista). Toisaalta ennakkoluulot on tehty voittamista varten.
VastaaPoistaLaivauutisia on kirja, johon minäkin ihastuin. Se on yksi kaikkien aikojen suurimmista kirjasuosikeistani.
VastaaPoistaNäin on hyvä on nimensä veroinen kirja. Erittäin hyvä, armoton, ironinen. En kuitenkaan saanut tästä irti niin paljon kuin Shieldsin muista Wyoming-novellikokoelmista. Ehkä se johtuu siitä, että minä(kään) en ole novellien suuri ystävä, vaikka niistä paljon hienoa löydänkin.
Minulla on jo vähän ikävä Proulxia vaikka Vaarallinen harmonikka saikin minut harvinaisen ahdistuneeksi! Laivauutisia odottelee minua englanniksi kirjahyllyssä..
VastaaPoistaMuistaakseni pidin kyllä Proulxin toisesta novellikokoelmasta joten tämänkin voisi kyllä laittaa lukulistalle. :)
Susa, voisikohan novelleja oikein opetella lukemaan, jotenkin tietoisesti yrittää pitää mielessä, että pätkä loppuu pian, älä herpaannu!
VastaaPoistaLeena, kiitos itsellesi, kevennyksesi on hurmaava herkkupala, palaan siihen pikimiten!
Minulle kävi Laivauutisia -leffan kanssa vähän toisin päin, näin sen aika paljon lukemisen jälkeen, enkä meinannut tunnistaa samaksi tarinaksi, en löytänyt sitä samaa tunnelmaa johon olin ihastunut. Siinä taisi jopa käydä niin, etten jaksanut katsoa leffaa loppuun!
Valkoinen kirahvi, täytyypä kaivaa tuo Hesarin juttu esille, toivottavasti se on verkkolehdessäkin. Kokeile ihmeessä jotain Proulxilta, hän on taitava kirjailija ja hänen asenteessaan elämään on jotain joka tekee hyvää ainakin minun sielunelämälleni!
Jaana, kyllähän näissä tarinoissa tosi leimallisesti ollaan villissä lännessä, mutta toisaalta samat takapajulat varmaan löytyvät kaikista ilmansuunnista. Ja keskiössä ovat kuitenkin ihmiset kaikkine persoonallisine kommervenkkeineen.
Luin juttusi kirjallisista maisemista, se oli tosi mielenkiintoinen! Pisti miettimään omiakin maisemia, vielä en ole saanut kuitenkaan aikaiseksi koota ajatuksia jutuksi.
Katja, Laivauutisia on tosiaan vaikuttava kirja, niitä jotka jäävät hiljaisina vaikuttamaan ajatuksiin pitkäksi ajaksi. Vielä nytkin palautui mieleen kirjan tunnelma kun luin näitä novelleja.
Juttusi Näin on hyvä -teoksen novelleista on hieno, olit nostanut esiin niin paljon merkittäviä yksityiskohtia.
Linnea, Vaarallinen harmonikka on jotenkin häipynyt mielestä minulta, vaikka olen melko varmasti sen lukenut! Ehkä se on ahdistanut minuakin ja olen halunnut unohtaa...
VastaaPoistaSuurena Proulx-fanina tämä on lukulistallani. Tai kenties toivon tätä joulupukilta!
VastaaPoistaPäkä, minullakin lukulista piteni taas tämän myötä, Proulx oli päässyt vähän unohtumaan, nyt tuntuu että olisi kiva lukea muutkin novellikokoelmat.
VastaaPoistaVaarallista harmonikkaa voi syksyllä nähdä Turun kaupunginteatterissa!
VastaaPoistaKirsi, hienoa! Täytyy koittaa saada liput, jokohan ne on myynnissä?
VastaaPoista