maanantai 9. tammikuuta 2017

Tietyissä piireissä / Elizabeth Harrower

Kuva: Text Publishing Company 2015, ote pokkarin kannesta
Zoe ja Russel Howardilla on aina ollut kaikkea. Rakastavat vanhemmat, kaunis koti meren rannalla, ystäviä ja menestystä.  Nuorten itsevarmuus näyttää sisäsyntyiseltä, maailma on tehty heitä varten eikä heidän mieleensä hevillä juolahda, että joku muu saattaisi tuntea toisin.

Russel tutustuu orpoon sisaruspariin, Annaan ja Stepheniin. Hän tuo uudet ystävänsä kotiinsa ja huolimatta erilaisista lähtökohdista ja tulevaisuuden näkymistä nuoret ystävystyvät. Vuosien kuluessa ystävyys syvenee, Zoe ja Stephen menevät jopa naimisiin. Rakkaudesta ja fyysisestä vetovoimasta huolimatta pariskunnan on vaikea ymmärtää toisiaan. Vähitellen hyvätkin tarkoitukset alkavat kääntyä itseään vastaan ja varsinkin Zoe on ajoittain hyvin onneton.

Elizabeth Harrower tutkistelee luokkaerojen vaikutuksia yksilöiden elämään kiihkottomasti ja ymmärtävästi. Hän ei tuomitse ketään, mutta näyttää sekä rikkaiden omahyväisen itseriittoisuuden että heikommasta asemasta ponnistavien katkeruuden ja alemmuudentuntoisuuden selkeästi ja arastelematta. Ihmisten ajatuksia kuvataan todella tarkasti, jokainen häilyntä ja epäily on kirjattu ylös. Osittain tämä sosiaalipsykologinen tarinankerronta päätyy melko ennalta arvattaviin johtopäätöksiin, mutta Harrower osaa kyllä yllättääkin juonta kehitellessään.

Olin löytävinäni tekstistä jonkinlaista kokeellisuuttakin. Tuntui kuin siitä olisi haluttu jättää pois tapahtumia toisiinsa liittäviä selittäviä kappaleita, juuri niitä jotka tavallaan tekevät romaanista romaanin, mutta jotka joissain vanhoissa romaaneissa saavat tekstin tuntumaan rautalangasta väännetyltä. Kokeilu ei kuitenkaan tunnu kovin onnistuneelta, autenttisuuden sijaan tuloksena on lievää hajanaisuutta ja liian nopeita siirtymiä. Joskus kerronta typistyy niin, että teksti muistuttaa näytelmän tai elokuvan käsikirjoitusta, toisin paikoin se taas on hyvinkin laveaa ja kuvailevaa.
"Kaskaat aloittivat auringon noustessa herätyskellon lailla ja herättivät hetkessä linnut. Aluksi ne olivat käheitä kuin nuoret amatöörit, harjoittelivat ensin ja heräsivät sitten täyteen ääneen. Stephen ja Zoe makasivat kuunnellen.He kulkivat rantaa pitkin ja uivat Russelin uima-altaassa ennen kuin muut heräsivät. Aurinko nousi vikkelään ja rakensi muotoaan muuttavan valokennon altaan vihreään pohjaan. Varhainen aamu oli hauras kuin lasi, ja Zoesta tuntui, kuin yhteys hänen ja Stephenin välillä olisi samalla lailla äärimmäisen hauras ja läpikuultava; henkäisy voisi lyödä sen pirstaleiksi. Stephen lipui veden poikki. Zoe hytisi ja veti kylpytakin ylleen, varoi ajattelemasta mennyttä tai tulevaa."
Harrowerin kerrontatavassa on jotain hieman vanhahtavaa, mutta tyylikkäällä tavalla. Kun muistaa sen, että tapahtumat sijoittuvat 1940-60 lukujen Australiaan ja että romaani on alunperin valmistunut jo vuonna 1971, ei tyyli enää kummeksuta, vaan ennemminkin voi ihmetellä sitä, kuinka hyvin teksti on kestänyt aikaa. Jostain syystä kirjailija ei halunnut julkaista teosta ennen kuin vuonna 2014 (The Text Publishing Company, Melbourne). Lueskelin muutamia haastatteluja löytääkseni syyn tähän, mutta ilmeisesti mitään sen kummempaa syytä ei ollut, kirjailija ei vain pitänyt teosta tarpeeksi elävänä.

Teoksen kieli oli yleisesti ottaen tarkkaa ja henkilöiden mielenliikkeitä hyvin kuvaavaa, mutta siinä oli myös jotain häiritsevää. Asioita oli paikoitellen ilmaistu kömpelösti ja kummallisilla sanavalinoilla. Huomiota kiinnittivät myös pikkuvirheet, mm. ylimääräiset tavuviivat ja sanojen virheellinen jakautuminen riveille.  Tuli väistämättä mieleen, että kääntäjällä on ollut kiire ja muutenkin
huolellinen viimeistely on harmillisesti jäänyt tekemättä. Arveluni vahvistui kun luin teoksen arvostelun Kiiltomadosta. Sanna Nyqvist raatelee siinä käännöksenmelko suorasukaisesti, alkutekstiin vedoten.

Kirjasta ovat bloganneet myös Tuija, Omppu, Ulla ja Katri.

Elizabeth Harrower: Tietyissä piireissä
In Certain Circles, suom. Laura Vesanto
Kannen maalaus Sanna Kananoja,
kansi Outi Wihlman
Fabriikki Kustannus 2016, 223 s.

4 kommenttia:

  1. Erja, nyt taisin saada selityksen sille, mitä itse lukiessani mietin. Kirjoitat, että "tuloksena on lievää hajanaisuutta ja liian nopeita siirtymiä." Ajattelin, että en vaan päässyt tähän kirjaan sisään, kun varsinkin sen alkupuolella tuntui, että putoilin aika monta kertaa ja syytin siitä omaa väsymystilaani ja huonoa keskittymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuo on nyt tietysti vaan mun näkemys, mutta luin kyllä kirjan aika yhteen menoon viime viikonloppuna ja tuollaiselta tuntui. Vähän kuin siitä olisi deletoitu kappaleita välistä :)

      Vaikka kyllä äsken kun lukupiirissä juteltiin tästä, niin kyllä aika moni muukin oli ajatellut saman tapaisesti.

      Poista
  2. Minäkin tunnistin tuon hajanaisuuden. Mutta tavallaan pidinkin siitä, se tuntui raikkaalta, vaikka kirja on jo kuitenkin iäkkäämpi.

    Minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka ei aivan täydellinen olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Harrowerin tyylissä on paljon viehättäviä piirteitä. Ja ehkä vähän hassusti kuvittelen myös ymmärtäväni, mihin hän noilla nopeilla siirtymillä pyrki. Mutta tekniikan kehittely tuntuu jääneen kesken, jokin ei ihan toimi.

      Zoen mielenliikkeiden kuvauksesta pidin kyllä, paljonkin. Ihanan poliittisesti epäkorrekti aihe! Ehkä ei vielä 70-luvulla niinkään, mutta kuka nykyisin uskaltaisi sanoa mitään tuommoisista "eritaustaisista" avioliitoista?

      Poista

Kiitos kommentistasi!