lauantai 14. tammikuuta 2017

Mehiläisten historia / Maja Lunde


Mehiläisten historia kertoo tarinaa kolmessa aikatasossa. Vuonna 1852 Englannissa William makaa voimattomana sängyssään. Vaimo ja tyttäret käyvät häntä katsomassa, mutta vasta Edmundin, Williamin melkein aikuisen pojan käynti saa aikaan muutoksen. Edmund jättää isälleen kirjan. Se kertoo mehiläisten kasvatuksesta, ja aihe kiehtoo Williamia. Hän alkaa suunnitella uudenlaista pesää, sellaista jossa mehiläiset eivät häiriintyisi hoitotoimenpiteistä ja josta niitä olisi helppo tarkkailla, niin että yhdyskunnan elämää pääsisi toden teolla tutkimaan.

Vuonna 2007 amerikkalainen mehiläistarhaaja George joutuu myöntämään tappionsa. Mehiläiskuolemista on uutisoitu jo vuosia, mutta nyt tuho alkaa ulottua myös hänen omaan huolella hoidettuun tarhaansa. Useimpien pesien pohjalta löytyy vain pari kuhnuria henkitoreissaan, ainoastaan muutamassa on vielä täysi hyrinä ja medenkeruu vauhdissa.

Vuonna 2098 mehiläisiä ei ole tavattu missään enää vuosikausiin. Kiinassa hedelmäpuita pölytetään käsin, tuhannet maatyöläiset kiipeilevät puihin ja tekevät hyönteisten tarkan työn pienet sudit käsissään. Tao, pienen pojan äiti on yksi heistä. Perheen ainoa lapsi on luonnollisesti vanhempiensa silmäterä. Tästä huolimatta valvonta herpaantuu hetkeksi ja poika pääsee juoksemaan yksin metsään. Hänet löydetään pian, mutta onnettomuus on ehtinyt jo tapahtua. Shokkitilaan vaipuva pienokainen kiidätetään ensin lähimmän kaupungin sairaalaan, sitten jonnekin kauemmas saamaan hoitoa.

Kaikissa tarinoissa on voimakas jännite, perheiden ihmissuhdevaikeudet liittyvät mehiläisten hoitoon ja luonnon ongelmiin ja lopuksi kaikki kolme tarinaa vielä kietoutuvat jännitällä tavalla yhteen. Tarinat ovat mielenkiintoisia ja halusin lukiessa kiihkeästi tietää, mitä henkilöille tapahtuu. Aihe on tärkeä ja loppuratkaisukin aivan kekseliäs, mutta silti jostain syystä tunsin itseni hieman pettyneeksi kun suljin kirjan.  Tarinasta jäi puuttumaan se viimeinen jokin, joka olisi tehnyt siitä vaikuttavan ja unohtumattoman.

Silti on pakko myöntää, että hiukan kyllä kylmäsi, kun heti seuraavana päivänä luin uutisen yhden kimalaislajin julistamisesta uhanalaiseksi Yhdysvalloissa.

Myös Lukuisan Laura ja Lumiomenan Katja olivat hieman pettyneitä, mutta Maailmakirjojen Marjatta Ripsaluomaan teos teki suuren vaikutuksen.

Maja Lunde: Mehiläisten historia
Bienes historie, suom. Katriina Huttunen
Tammi 2016, 431 s.

8 kommenttia:

  1. Olen törmännyt useaan arvioon, joissa tätä ei ole juurikaan kiitelty tai kehuttu, ja itseltäni tämä palautuikin lukemattomana kirjastoon. Selailin kyllä sieltä täältä, mutta en vakuuttunut.

    Harmi, ettei tästä oikein taida olla sen suuremmaksi, vaikka aihe onkin suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jotain tärkeää jäi puuttumaan. Aiheita oli vaikka minkälaisia, mutta mitään ei käsitelty oikein loppuun asti tai tarpeeksi terävästi. Ei tullut oivallusta eikä edes kunnon ihmetystä.

      Poista
  2. Tämä jäi harmillisen merkityksettömäksi lukukokemukseksi. Aihepiirihän on mitä kiehtovin ja tästä olisi voinut saada hyvän romaanin. Ei tämä ihan ajanhukkaa ollut, mutta melkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä. Aika kumma että norjalaiset olivat valinneet sen vuoden 2015 parhaimmaksi romaaniksi. Käännöksessä ei varmaankaan ollut mitään vikaa, ei se oikein ole voinut norjaksikaan tuon kummempi olla?

      Poista
  3. Minua häiritsi tässä kirjassa eniten se, ettei tämä oikeasti kertonut niistä mehiläisistä. Mehiläiset olivat vain väline, jolla sidottiin eri tarinat yhteen, joten vähän löysäksi jäi. Harmi, sillä kirja vaikutti alkuun todella lupaavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta. Ehkä kirjailija ei ollut niistä mehiläisistä niin kovin kiinnostunut, halusi vain mukaan jonkin tuommoisen symbolin uhkakuville ilmastonmuutoksesta ja luonnon tuhoutumiselle. Tarkemmat tiedot mehiläisistä olisikin saattaneet olla juuri se lisä mitä tässä kaivataan! Ei siis mitään oppikirjatietoja vaan sillä lailla sopivasti, mehiläisten tavoissa on paljonkin kaikenlaista kummallista ja kiehtovaa, josta olisi saanut hyviä lähtökohtia fiktioon.

      Poista
  4. Luin juuri Johanna Sinisalon Enkelten verta, joka kertoi myös mehiläiskadosta. Mehiläisten historia on tainnut useimmille olla pettymys, mutta ihan kiehtova aihe tämä.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinisalo saakin aiheeseen varmaan ihan erilaisen draivin! Pitäiskin lukea tuo, en ole lukenut häneltä kuin sen Ennen päivänlaskua ei voi, joskus silloin muinoin tykkäsin siitä paljon.

      Poista

Kiitos kommentistasi!