maanantai 8. elokuuta 2016

Kielletty hedelmä / Liv Strömquist


Liv Strömquist on ruotsalainen radioääni, feministi ja sarjakuvapiirtäjä. Hänen työnsä ovat samanaikaisesti vakavia ja humoristisia, niillä on vankka yhteiskunnallinen sanoma. Kielletty hedelmä on ensimmäinen Strömquistilta suomennettu kokonainen albumi, mutta alkukielellä on saatavana useampiakin. Ruotsissa Strömquistin sarjakuvat ovat niittäneet kiitosta ja palkintoja.

Albumin ensimmäinen osa on nimeltään Miehet, jotka ovat olleet liian kiinnostuneita siitä, jota tavataan kutsua naisen sukuelimeksi. Strömquist esittelee siinä seitsemän toinen toistaan uskomattomampaa historiallista tositarinaa, kukin oman aikansa lääketieteen huippukeksintöjä. Aloitusvuoron saavat anti-onania ja John Harvey Kellog (kyllä, sama mies keksi aamiaismurot). Kellogin ylevänä tavoitteena oli estää naisia koskettelemasta itseään ja keinoksi hän keksi syövyttävän karbolihapon. Sitä levitettiin klitoriksen päälle, ja jopa häipyivät epäpuhtaat mieliteot, naiset säästyivät kohtusyövältä, epilepsialta, hulluudelta sekä yleiseltä henkiseltä ja fyysiseltä debiiliydeltä.
Isaac Baker-Brown taas katsoi käteväksi poistaa klitorikset leikkauksella.
John Money tykkäsi leikellä enemmänkin, ainakin jos klitoris oli liian suuri.
Klitoriksen koosta olivat kiinnostuneita myös keskiajan noitaoikeudenkäyntien järjestäjät. He olivat vakuuttuneita siitä, että noita oli tunnistettavissa sukuelimessä olevasta oudosta ulokkeesta.
Ja sitä rataa, Strömquist listaa näitä älyttömyyksiä suorasukaisesti ja hauskasti, niin järkyttäviä kuin tarinat oikeasti ovatkin.

Sarjakuvassa Kukonheltta ylösalaisin pohditaan sitä, miksi meidän kulttuurimme haluaa unohtaa naisen ulkoisten sukuelinten olemassaolon. Aiemmin, muinaisissa yhteiskunnissa, vulvan näyttämistä kuvattiin patsaissa ja reliefeissä. Kuvia vulvasta oli sijoitettu temppelien sisäänkäyntien ympärille, pyhille paikoille ja hautaholveihin. Nyt Nasan avaruuteen lähettämän viestin ihmiskuvissa miehen sukuelin on piirretty paikalleen, mutta naisen jalkojen välistä pikkuinen viivakin on sensuroitu pois.

Tätä seuraa AAH HAA! Sarjakuva orgasmista. Seuraavassa on pieni lainaus Strömquistin modifioimasta tekstistä. Kuulostaa tutulta, mutta jokin ei nyt täsmää. Pistää miettimään, että kenen lähtökohdista orgasmi oikein tavallisesti onkaan määritelty?
"Joillekin miehille seksistä nauttiminen ei ole sama asia kuin orgasmin saaminen, sillä jotkut miehet nauttivat enemmän muista asioista kuin orgasmista. On miehiä, jotka eivät kykene saamaan orgasmia, kokeilivat he mitä niksejä tai apukeinoja tahansa. Edes maailman taitavin rakastajatar ei voi antaa miehelle orgasmia, jos mies ei pysty päästämään irti itsetietoisuudestaan ja rentoutumaan. Mies ei välttämättä toivo orgasmia joka kerta ollessaan yhdynnässä. Joskus hän on tyytyväinen, kun vain tuntee olevansa lähellä naista, tuntiessaan läheisyyttä ja hellyyttä. Keskeytetty yhdyntä tarkoittaa sitä, että yhdyntä keskeytetään, ennen kuin nainen on saanut orgasmin."
Feeling Eve - tai - me kaikki kaipaamme äitiemme puutarhoihin on Eevan monologi joka kertoo lähinnä häpeästä. Eeva häpeää kuukautisia, omaa sukuelintään ja oikeastaa kaikkea, mikä liittyy johonkin "siellä alhaalla". Eevan monologi on albumin ainoa värikäs sarjakuva, muut ovat mustavalkoisia tai niissä on käytetty korkeintaan yhtä korostusväriä.
Viimeinen sarjakuva, Blood Mountain, jatkaa häpeästä puhumista, mutta nyt keskitytään kuukautisiin.

Kielletty hedelmä on hieno ja tärkeä teos, se puoltaa paikkaansa vaikkei ihan mielisarjakuvieni joukkoon ylläkään. Tyyli on makuuni hiukan liian opettavainen, eikä piirrosjälkikään ihan kauheasti miellytä. Piirroksista tulevat mieleen 80-luvun suttuiset punksarjakuvat, ja sikäli tyyli sopii aiheeseen. Se julistaa sopivan uhmakkaasti, ärhäkkäästi sopivaisuussäännöistä piittaamatta. Ihailen sitä, kuinka hienosti Strömquist osaa liittää kovat faktat hauskaan kerrontaan. Sarjakuvaa lukiessa tunteiden kirjo oli suuri; nauratti, kauhistutti, suututti, olin surullinen, voimaannuin ja voih, niin monessa kohdin samaistuin. Toivoisin varsinkin nuorten naisten tutustuvan Strömquistin teräviin huomioihin ja ainakin omille tyttärilleni aion voimallisesti tyrkyttää tätä albumia luettavaksi.

En löytänyt Helsingin sarjakuvafestivaalin esiintyjälistasta Liv Strömquistin nimeä, vaikka keväällä ilmestyneessä tiedotteessa kerrottiin hänen olevan tulossa paikalle. Onkohan vierailu peruuntunut?

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä
Kunskapens frukt, suom. Helena Kulmala
Sammakko 2016, 143 s.

4 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä huikea!
    Ja ei, minäkään en pitänyt hirveästi piirrostyylistä, mutta tähän albumiin mahtuu ihan järkyttävä määrä hätkähdyttävää asiaa. Ajatella, kuinka helposti sitä sopeutuu ja alkaa pitää normaalina asioita, joita pitäisi ajatella vähintään toisenkin kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hyvä kun joku uskaltaa olla sopeutumatta ja vähän ravistelee muitakin.
      Tuossa aattelin, että kaikkien tyttöjen pitäisi lukea tämä. Mutta hyvänen aika, niin pitäisi poikienkin. Ja kaikkien muidenkin.

      Poista
  2. Tämä täytyy ehdottomasti lukea jossain vaiheessa. Sammakon kirjat tuppaa olemaan todella usein laadukkaita, ja arvostelusi perusteella tämäkään teos ei asiassa tee poikkeusta. :)
    Tommi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sammakko on kyllä virkeä! Julkaisulistalta löytyis muutakin lukemisen väärtiä, tämä nyt osui työkaverin vinkaamana mulle näistä uudemmista ekaksi luettavaksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!