Tuulisen saaren kirjakauppias / Gabrielle Zavin


Zavin, Gabrielle : Tuulisen saaren kirjakauppias
The Storied Life of A.J. Fikry, suom. Tero Valkonen
Gummerus 2014, 239 s.

A.J. Fikry on kiukkuinen vanha käppänä, joka omistaa kirjakaupan syrjäisellä saarella Rhode Islandilla. Kuitenkin, kun häneen vähän tutustuu, selviää, että hän onkin oikeastaan ihan rakastettava kaveri, vasta vähän yli neljänkymmenen ja aika ihanasti intohimoinen kirjallisuuden ystävä. Kärttyisyydellekin on aivan sydämeenkäyvä selitys; miesparka on menettänyt vaimonsa vasta muutama vuosi sitten, eikä osaa suhtautua tulevaisuuteen muuten kuin kyynisesti jurnuttamalla, odottaen elämältä vain uusia kärsimyksiä.


Muutos on kuitenkin tulossa, ja se ilmestyy A.J.:n elämään kahden naispuolisen henkilön muodossa. Ensin saarelle saapuu Amelia, suuriluinen mutta viehättävä kustannustoimittaja. Ensimmäinen tapaaminen on katastrofi, Amelia on perinyt paikkansa kirjakauppoja kiertävänä myyntiedustajana Harveyltä, jonka kuolemasta hän joutuu A.J.:lle kertomaan heti ensitöikseen. 

Mutta kuten arvata saattaa, vähitellen, tosin tässä tarinassa aikaa tarvitaan useampia vuosia, A.J.:n ja Amelian välit lämpenevät. Ja saapuu sekin syksy, jolloin uutuuskirjat läpikäytyään A.J. ja Amelia ymmärtävät, etteivät kestäisi enää eroa kevätkataloogin ilmestymiseen saakka. Ja kun saarelle on tässä vaiheessa saapunut jo myös Maya, on A.J.:n kyynisyys enää muisto vain! Kirjakaupassakin alkaa viritä uutta toimintaa, siitä tulee taas yhteisönsä tapaamispaikka ja elävä kulttuurikeskus.

Tuulisen saaren kirjakauppias on taattua romantiikkaa, juonen käänteitä on paljon mutta ne eivät silti juurikaan yllätä. Lukija voi koko ajan hyvillä mielin odottaa onnellista loppua, kaikki merkit viittaavat siihen. Dramatiikkaakin toki on mukana, mutta surut kuuluvat elämään, tässä tarinassa niillä ei revitä ketään hajalle. Kirja ei kuitenkaan ole tylsä, vaan tempaa lukijan mukaan, ainakin minä halusin tietää kuinka sen sympaattisille henkilöille lopulta käy. Lisäksi kertomus on hauskasti maustettu pienin kirjallisin anekdootein. Ja jotain erikoistakin tässä hauskuudessa on, viittaukset eivät tyypilliseen tapaan osoittelekaan pelkästään klassikoihin, vaan myös nykykirjallisuuteen. Zevin on ottanut mukaan koko joukon aikalaisia, A.J. Fikry kumppaneineen keskustelee samoista kirjoista, joita meistä monet ovat lukeneet aivan lähiaikoina. 
"Seuraavana iltana Island Booksissa kokoontuu Komisarion lukupiiri, kuten joka kolmantena keskiviikkona jo kymmenen vuoden ajan. Poliiseja oli aluksi painostettu liittymään, mutta ryhmän suosio on kasvanut vuosien mittaan. Nykyään se on saaren suosituin lukupiiri. Jäsenistä suurin osa on edelleen poliiseja, mutta mukaan liittyvät myös heidän vaimonsa ja joskus jopa lapset, kunhan he varttuvat kylliksi. Lambiasen piti vuosia sitten määrätä "aseet kotiin" -sääntö, kun nuori poliisi intoutui kerran osoittamaan toista pistoolilla House of Sand and Fogin synnytettyä erityisen kiivaan keskustelun. (Lambiase pohti myöhemmin A.J.:lle, että valinta oli virhe. "Siinä oli mielenkiintoinen poliisihahmo mutta liikaa moraalista moniselitteisyyttä. Vastedes keskityn helpompaan genretavaraan.") Sitä tapausta lukuun ottamatta ryhmässä ei ole esiintynyt väkivaltaa. Siis jos itse kirjojen sisältöä ei lasketa."
Jotain muutakin poikkeuksellisen kepeää kirjassa on, paikoin pidin sitä jopa hieman huolimattomasti viimeisteltynä. Muutama turhan nuorekas sananvalinta ja hyppelehtiminen asiasta toiseen häiritsi varsinkin kirjan alkupuolella. Dialogi on toisaalta hienoa, se tuntuu tuoreelta ja sopii henkilöiden suuhun, tekee heistä eläviä ja harvinaisen todentuntuisia. Toisaalta dialogipätkät ovat usein pitkiä ja hieman hajanaisia, aiemmin mainitsemaani hyppelehtimistä on paljon juuri keskusteluissa. Saattaa olla hyvinkin autenttista, mutta lukijalle hieman hankalaa seurata eikä oikein istu tyylilajiinkaan.

Kokonaisuutena tarina on kuitenkin hyvä, sen tunnelma on lämmin ja juoni säilyttää kiinnostavuutensa loppuun asti. Kirja osui luettavakseni kesän ensihelteillä ja viihdyin sen parissa vaaleanvihreän koivun alla riippukeinussa oikein mukavasti. 

Tuulisen saaren kirjakauppiaaseen ovat jo tutustuneet myös Henna ja Krista.

Kommentit

  1. Oho, minä en huomannut hyppelehtimistä ollenkaan :)
    Täydellinen kirja tämä ei ole, mutta hyvää viihdettä kyllä. Tykkäsin niistä kirjallisuusviittauksista paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos se olikin mun ajatus joka hyppelehti, täysin mahdollista siinä ihanassa helteessä, joka tänään taitaa olla jo muisto vain!
      Jotain epäloogisuuksia vain olin havaitsevinani, en kyllä jäänyt niitä sen enempää analysoimaan. Ei mitään varsinaisia virheitä tms. mutta jotain sujuvaa lukemista vaikeuttavaa kuitenkin, en nyt osaa sen paremmin selittää :D

      Poista
  2. Tämän haluan lukea. Kirjan nimikin jo kutkuttaa mielikuvitustani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä, tämä on kiva kirja. Tai no, on se surullinenkin, mutta jotenkin sillälailla lempeästi vaan kuitenkin.

      Poista
  3. Olen varovaisen kiinnostunut tästä, vaikkakin pelkään, onko liian romanttinen minulle, en jaksa liikaa siirappia. =D Hui, nyt alkoi huolestuttaa, kiukkuinen vanha käppänä nelikymppisenä, sinnekö tässä ollaan menossa, kun kohta kääntyy mittarissa luku 33... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ei ollut musta liian siirappinen. Kyllähän sen nyt arvasi jo alusta, että romanssia tulee, mutta aika arkipäiväisesti tässä kuitenkin edetään, ja uskottavuus säilyy.

      Kivointa tässä on ehkä se, kun kaikki henkilöt on melkoisia lukutoukkia, kirjoista keskustellaan koko ajan ja luvutkin on aina omistettu jollekin kirjalle. Ja kirjat oli ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tuttuja, just näitä samoja joista blogeissakin kirjoitellaan.

      Poista
  4. Kiinnostava arvio. Itse pistin kirjan lukulistalle jo pelkän nimen perusteella, mutta kyllä tuo tarinakin jo kiinnostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen tätä genreä aika huonosti, mutta luulisin, ettei tämä ole ihan tusinatavaraa. Ainakin henkilöt oli minusta hyvin kuvattu, ei mitään paperinukkeja vaikkei kauhean syvällisiä pyrittykään pohtimaan.

      Poista
  5. Minäkin luin tämän juuri ja pidin aika paljon. Sopivan viihteellinen ja kirjajutut piristivät. Vähän ehkä miinusta aika ennalta-arvattavista juonenkäänteistä ja jotenkin huolimattomasta viimeistelystä (hyppelyyn kiinnitin minäkin huomion etenkin kirjan alussa). Mutta symppiskirja kuitenkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kiva että sinäkin huomasit "hyppelehtimisen" :D Ehdin jo ajatella, että olen itse vaan hyppelehtinyt helteessä, mutta kyllä siinä jotain häikkää oli paikoitellen.

      Ei sinänsä, että se olisi kauheasti häirinnyt, mutta harmitti ehkä sikäli, että aika vähällä lisähuolellisuudella kirjasta olisi tullut helposti jotenkin vakuuttavampi. Kiva lukukokemus näinkin, silti, minustakin :)

      Poista
  6. Luin tämän nyt ja olen kyllä vähän pettynyt. Ihan mukava ja viihdyttävä kirja, mutta juuri mitään ei käteen kuitenkaan jäänyt. Tai ehkä hyviä kirjavinkkejä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, minulle kirja osui käteen jotenkin niin tosi hyvään aikaan. Helle, riippukeinu ja tämä, se oli aika hyvä yhdistelmä. Ja siksikin varmaan tykkäsin, kun tosiaan niin harvoin luen romanttisia tarinoita, ja kuitenkin tuntuu, että niitäkin pitäisi töissä osata suositella.

      Mutta en ihmettele, että petyit. Aihe kun on paljon lupaavampi kuin toteutus.

      Poista
  7. Erja, minulle tämä kirja oli miltei täydellinen eli jos se loppu olisi maltettu viedä lisäsivuilla eikä noin töksähtäen ja toisekseen: Minusta tässä oli väärä loppu!

    Kiva, että pidit! Olen itse aika tarkka dialogien suhteen, mutta nyt en huomannut mitään ongelmaa...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin se loppu vähän yllätti, kun kaikki viittasi onnelliseen loppuun, ja se olisi sopinutkin paremmin.

      Ja joo, mun olisi pitänyt kirjata ylös ne pikkujutut jotka häiritsi, tyhmää nillittää jostain epämääräisestä hyppelehtimisestä :D mutta kun musta tuntui...

      Poista
    2. Ei kai meidän tarvitse sentään kaikkia pieniä juttja kirjata, joskus sitä vain pettyy eikä aina osaa edes sanoa miksi. Luin just sellaisen kirjan...

      Ihana koiruus sinulla!

      Poista
    3. Se on meidän Hulda, kuusivuotias suomenlapinkoira. Vähintään yhtä itsepäinen kuin emäntänsä :)

      Poista
  8. Vaikuttaa kivalta, mutta ei vielä myynnissä...

    VastaaPoista
  9. Minä olin tämän lisännyt jo lukulistalleni pelkästään nimen perusteella. Tämähän kuitenkin vaikuttaa täydelliseltä kesäkirjalta! Pitääkin katsoa milloin löytyy kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein oivaa kesäkirjalaatua :) Varmaan ennakkotietueet on jo kirjaston luetteloissa, varaamaan vaan!

      Poista
  10. Erja minulle tuo oli sopiva kesäkirja, harmiton ja kiva. En sitä niin syväksi kokenut. Joistakin sen ajatuksista pidin paljon. Hallani tervehtii sinun Huldaa. Halla on 4 vee suomenlapinkoiratyttö tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä, kerrotaan rapsutusten kera!

      Minulle tuosta kirjasta jäi puuttumaan jokin pieni juttu, vähän parempi viimeistely ja se olisi ollut siinä. Ideahan oli hyvä ja paljon hyvää muutenkin, mutta pikkaisen hutaisten kirjoiteulta jäi vain tuntumaan...

      Poista

Lähetä kommentti