Herkkä, hellä, hehkuvainen : Minna Canth / Minna Maijala

Maijala, Minna: Herkkä, hellä, hehkuvainen : Minna Canth
Otava, 2014, 301 s.

Minna Maijalan kirjoittama elämäkerta on tiivis ja mittava. Kirjailija tuntee kohteensa hyvin, onhan teoksen pohjana mm. väitöskirja Passion vallassa, Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa (SKS 2008), jossa Maijala tarkasteli Minna Canthin tuotannon psykologista ihmiskuvaa. Perusteellisesta ja huolellisesta tietokirjoittamisesta kertovat myös teoksen loppuun sijoitetut luettelot Canthin teoksista ja ihmisistä hänen elämässään. Lisäksi mukana on lähde- ja viiteluettelo sekä henkilöhakemisto.

Elämäkertatietoja on laajennettu koskemaan myös sekä aiempia että myöhäisempiä sukupolvia. Kirja alkaa Minnan vanhempien saapumisesta Tampereelle ja päättyy hänen lastensa elämänvaiheiden kuvaukseen. Mukana on paljon tuttua nuoruusvuosista Kuopiossa ja siirtymisestä opiskelemaan Jyväskylän seminaariin. Uutta ja hauskaa sen sijaan oli lukea yleensä matroonana nähdyn kirjailijattaren nuoruudesta, kuinka tämä "pitkä ja solakka tyttö, jonka silmät olivat erittäin vilkkaat ja ymmärtäväiset" harjoitteli ystävättäriensä kanssa koulun näytelmäkerhossa tai kuinka hän nuorena vaimona muutamaa vuotta myöhemmin yllättävän epävarmana opetteli ruuanlaittoa ja taloudenpitoa.

Aluksi kummeksuin hieman kirjailijan ratkaisua jakaa teos kolmeen erilliseen osaan: Elämä, Kirjoittaminen ja Aatoksia. Kun olin päässyt toiseen osaan, ymmärsin, että ratkaisu onkin loistava. Näin Maijala pääsee paremmin keskittymään ensin Canthin kirjallisen tuotannon ja myöhemmin yhteiskunnallisen vaikuttamisen analysointiin.

Erityisen kiinnostavia olivat toisen osan rinnastukset muihin aikalaisiin; kirjailijoihin, tutkijoihin ja filosofeihin Suomen rajojen ulkopuolella. Olen toki aina pitänyt Canthia aikaansa seuraavana ja sivistyneenä naisena, mutten kuitenkaan tajunnut, kuinka tarkasti hän on ollut perillä siitä, mitä ajatellaan muualla Euroopassa ja Venäjällä. Dostojevski, Zolá ja Eliot näyttäytyvät tässä mielenkiintoisesti sekä esikuvina että hengenheimolaisina Canthille.

Aatoksia -osuudessa on mukana tarkkaa kuvausta siitä, mitä kaikkea 1800-luvun naisasialiike piti sisällään. Tyttöjen "salonkikasvatuksesta" haluttiin siirtyä kunnolliseen koulutukseen, samanlaiseen mitä pojille oli tarjolla. Oikeudesta perintöön kiisteltiin, samoin kuin moraalista. Ns. puhtauskysymykseen liittyvät ristiriidat ovat hieman surkuhupaisaa luettavaa.

"1880-luvun puolivälissä siveellisyyskeskustelu kärjistyi kahden moraalikäsityksen väliseksi eroksi. Canth ja naisasianaiset kannattivat niin kutsuttua absoluuttista sukupuolimoraalia, jonka mukaan niin naisen kuin miehenkin piti pysytellä seksuaalisesti puhtaana avioliittoon saakka. Erityisesti nuorsuomalaiset miehet puolestaan kannattivat niin kutsutta relativistista sukupuolimoraalia, joka salli nuorten miesten seksuaaliset kokemukset ennen avioliittoa. Ajan sukupuolilääketieteen mukaan oli jopa nuorten miesten terveydelle vahingollista, jos 'siitineloa' yritettiin tukahduttaa, kuten kerrottiin ajan suositussa George Drysdalen teoksessa ..."

Silti Maijala ei kuvaa Canthia pelkästään naisasianaiseksi, vaan päinvastoin korostaa sitä, kuinka monipuolisesti kirjailija otti kantaa aikakauden yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Naisten tasa-arvon lisäksi hänellä oli vankkoja mielipiteitä yhteiskunnan rakenteista ja köyhyyden ja rikollisuuden kietoutumisesta näihin rakenteisiin. Erityisen kiinnostunut hän oli psykologiasta ja psykopatologiasta. Uskonnollisuus oli hänelle tärkeää ja hän pohti paljon valtion ja kirkon suhdetta, olipa mm. ensimmäisten mukana vaatimassa näiden erottamista toisistaan.

Kaikkien näiden Minna Canthin elämään kuuluneiden asioiden esiintuominen on tärkeää, mutta aivan erityisesti pidän siitä, että Maijala pyrkii samalla valottamaan Canthin luonnetta. Naisten oikeuksien puolesta taistelevasta matroonasta piirtyykin tässä elämäkerrassa hyvin inhimillinen kuva. Rohkea mielipiteenilmaisu on aiheuttanut Canthille myös vaikeuksia. Leiskahteleva luonteenlaatu on kirvoittanut ilmoille kärkkäitä ajatuksia, mutta eripuraa muiden kanssa on ollut vaikea kestää. Voin hyvin uskoa, että julkisuuskuvan takana on ollut hyvin erilainen Minna, se jo otsikossakin mainittu herkkä ja hellä, asioita monipuolisesti pohtiva nainen.

Elämäkerrasta on kirjoitettu myös Sinisen linnan kirjastossa ja Kirjatarhassa. Lisäksi kannattaa lukea kirjailijan haastattelu Kuopion kaupunginkirjaston sivuilta.