Vielä joskus kerromme kaiken / Daniela Krien

Krien, Daniela: Vielä joskus kerromme kaiken
Irgendwann werden wir uns alles erzählen, suom. Ilona Nykyri
Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen
Gummerus, 2014, 200 s.

Vielä joskus kerromme kaiken, miten houkutteleva nimi romaanille! Tosin lukemista aloittaessani ajattelin hieman sarkastisesti, että voi älkää, eihän se sitten ole enää ollenkaan mielenkiintoista...

Kertomus tempaisi mukaansa melkein alkulehdiltä, ahmin kirjan yhden illan aikana, vain parikymmentä sivua jäi aamuksi. Halusin tietää miten käy kaunottaren joka rakastuu hirviöön. Ja kun tarina loppui, olisin oikeastaan halunnut tietää enemmänkin.

Kirja alkaa todella huolellisella esillepanolla. Ollaan jossain Itä-Saksan takamailla 90-luvun alussa, DDR:n luhistumisen kynnyksellä. Muutama sivu kuluu siihen, kun kerrotaan tarkasti, kuinka rakennukset sijaitsevat ringissä pihan ympärillä, millaiset puuovet on ladoissa ja karjasuojissa, mitä näkyy minkäkin pellon takana. Kun siirrytään sisälle suureen maalaistaloon, vastaan alkaa tulla perheenjäseniä; vanha Frieda ja omituinen Alfred, jääräpäinen Siegfried ja kaunis Marianne sekä näiden pojat, Lukas ja Johannes. Kaikkesta tästä kertoo Maria, kertomuksen alussa 16-vuotias tyttö, joka on juuri muuttanut Brendelin tilalle viimeistä kouluvuottaan käyvän Johanneksen kutsumana.

Tarina on kahtiajakoinen. Maatilan arkipäivää kuvataan nuoren tytön äänellä tarkasti ja realistisesti. Myös ihmisten suhtautuminen muurin murtumiseen tulee esiin hyvin todentuntuisesti. Maatalon työt ovat raskaita, mutta elämä tilalla on kuitenkin melko leppoisaa. Kenelläkään ei ole suuria odotuksia tulevaisuudelta, paikat rapistuvat hiljalleen mutta turvaavat silti niukan toimeentulon. Johannes haluaa pois, kaupunkiin, hän on kiinnostunut taiteista ja unelmoi valokuvaajan urasta.

Kun ensimmäiset merkit poliittisesta muutoksesta tulevat, niihin suhtaudutaan epäuskoisesti, kukaan ei oikein tunnu uskaltavan ottaa asiaa tosissaan. Hiljalleen ihmiset alkavat kuitenkin tajuta mikä kaikki on muuttumassa ja heissä herää uudenlaista yritteliäisyyttä. Siegfried innostuu virittelemään tilalle ekologista tuotantotapaa ja Marianne ehostaa pientä kauppapuotiaan vastaamaan tulevaisuuden odotuksia.

Aivan toiselle linjalle tarina lähtee, kun siirrytään viereiselle maatilalle. Siellä asuu Henner, keski-ikäinen komea mies jolla on silmää naiskauneudelle. Henner ihastuu Mariaan ja saa tämän pauloihinsa, melkein noin vain sormia napsauttamalla. Siirryttäessä tilalta toiselle siirrytään samalla realistisesta kerronnasta eroottiseen fantasiaan, jossa Maria irtautuu arkipäivästä ja luovuttaa vallan Hennerille. Tyttö asettuu miehen nautinnon kohteeksi niin täydellisesti kuin suinkin kykenee, on samanaikaisesti täydellinen madonna ja huora. Jopa klassinen lause, "saat tehdä minulle mitä haluat", kuiskataan.

Kihelmöivä asetelma, tästä voisi alkaa todella mielenkiintoinen tarina. Mutta kirjailijatar päästää henkilönsä pinteestä juuri kun kaikki on paljastumassa. Maria ei joudu koskaan pohtimaan miksi rakastaa Henneriä niin paljon, ei valitsemaan, ei tuottamaan tuskaa eikä katumaan, intohimo ei koskaan laimene eikä mitään muutakaan tavallista, omalla tavallaan mielenkiintoista ehdi tapahtua, kun kirja jo loppuu.

Kirjavan kammarin Karoliina pohtii teoksen mahdollista salaviisautta ja sitä, kuinka lukijat saattavat sijoittaa tarinoihin sellaisia asioita, joita kirjailija ei ole sinne mielestään kirjoittanut. Hän myös esittelee millaisia kansia tämä käännöshitti on muissa julkaisumaissa saanut.

Kommentit

  1. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta, täytyy laittaa lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on vahva ja aiheetkin pistävät miettimään monenlaista, niin entisen itäblokin taloudellisesta toiveikkuudesta kuin väkivaltaisesta seksistäkin. Molempia aiheita olisin toivonut kirjailijan kehittelevän vähän pidemmälle, mutta mielenkiintoinen kirja tämä näinkin on.

      Poista
  2. Kuvaat tätä ihan hitsin mielenkiintoisesti ja myös lopussa lainaamasi Karoliinan ajatus saa lukuhalut hyrräämään. Elikkäs tämä laitetaan jo kovasti pursuilevan korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä mahtunee sinne hyvin, sinne pursuilevan korvan taakse :) Tavallaan pieni välipalakirja, mutta jää kyllä vaivaamaankin aika mukavasti.

      Poista
  3. Kiitos tästä, jonotan itsekin kirjaa jo - ja nyt odotan sitä vielä enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä rupesin nyt odottamaan sinun mielipidettäsi :)

      Poista
  4. Erja, luin vain alun, sillä sait minut vakuuttumaan: Kirja on jo minulla, mutta otankin tämän nyt viikonloppuna luettavaksi. Minua kiinnostavat sekä Saksan terrorismin vuodet, että kaikki DDR:än ja muurin murtumiseen liittyvä. Kävimme Berliinissä viimeksi kun se oli yksi suuri rakennustyömaa eli muurin murtumisen jälkeen. Viimeksi kaarailimme suoraan Potsdamiin. Kiitos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muurin murtuminen ja Viron itsenäistyminen on varmaan minun elinaikani mielenkiintoisimmat historialliset tapahtumat, ja eniten niissä minua kiinnostaa yksilön kokemus, kun molemmat olivat varmasti niin uskomattomia ensin. Voin kuvitella etten olisi käsittänyt enkä uskonut mitään todeksi jos olisin itse ollut läsnä paikanpäällä. Siksi on niin mielenkiintoista lukea näitä kuvauksia nyt, pitkän ajan päästä kun asiat on ehtineet järjestyä ihmisten mielissä. Vaikka kyllä alun sekasorrostakin olisi hauska tietää, en vaan ole juurikaan törmännyt sellaisiin kuvauksiin romaaneissa.

      Poista
    2. Erja, tässä kiinnostava teos DDr:stä http://leenalumi.blogspot.fi/2010/11/talviuni-berliinissa-itasaksalaisen.html

      Krienin teos on monella tasolla kiinnostava ja pidän Marian kertojaäänestä. Kirja on myös aika 'hot'...

      Poista
    3. Kiitos vinkistä, Leena! Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, ja on jotenkin päässyt mun haavista ohi :)

      Poista
  5. Minä pidin tästä älyttömän paljon. Minun oli vain vaikeaa ymmärtää, miksi Maria suostui tuollaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, syitä voi miettiä, ja minua jäi vähän harmittamaankin se, että niihin ei edes viitata tarinassa. Seksikohtaukset on kyllä vaikuttavasti kirjoitettu, mutta näin niistä jää silti vähän lattea tunnelma.

      Poista
  6. Odotan tätä kirjaston varausjonossa ja arviosi sai kirjan kuulostamaan entistäkin kiinnostavammalta. Luin innokkaasti harppoen, palaan tänne sitten kun olen saanut kirjan ja ehtinyt lukeakin sen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, mielenkiinnolla odotan mielipidettäsi kirjasta!

      Poista

Lähetä kommentti