Pikku Närhi / Lauri Ahonen & Jaakko Ahonen


Ahonen, Lauri & Ahonen, Jaakko : Pikku Närhi
Egmont, 2012, [126] s. : kuv. ; 31 cm.

Pikku Närhi palkittiin äskettäin SarjakuvaFinlandialla. Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalien diktaattoreina toimivat tänä vuonna Riku Rantala ja Tuomas Milonoff, jotka perustelivat valintaansa mm. näin:
"Pikku Närhi on loistavasti piirretty tarina, joka iskee vahvasti alitajuntaan ja jonka juonen käänteet pitävät lukijan otteessaan. Albumi ottaa kantaa tärkeisiin ja ajankohtaisiin teemoihin: tuntemattoman pelkoon sekä auktoriteettien sanelemiin ennakkokäsityksiin, joita yksilöllä ei ole rohkeutta murtaa. Pikku Närhi on hienoa uutta suomalaista sarjakuvaa, kansainvälistä tasoa niin visuaalisesti kuin dramaturgisestikin."
Olen täysin samaa mieltä tuomareiden kanssa, albumin piirrokset ovat upeita ja tunnelma on vahva, sanoma tulee esille selkeästi ilman turhia selittelyjä. Kun lisäksi puhekuplia on käytetty tavanomaista säästeliäämmin, eli tarina ilmaistaa lähinnä kuvan voimalla, tuntuu, että ollaan aika liki sitä, mistä sarjakuvassa parhaimmillaan on kyse.

Yleismaailmallisen perusteettomasta muukalaisvihasta varoittavan sanoman lisäksi havahduin ajattelemaan teemoja vähän lähempääkin, omasta elämästä. Kahden aikuisuuden kynnyksellä olevan tyttären äitinä oli tavallaan helpottavaa lukea tätä kertomuksena siitä, kuinka vaarallista on suojella poikasiaan liikaa. Pikku Närhenkin olisi ollut sittenkin parempi päästä kokeilemaan omien siipien kantavuutta kodin ulkopuolelle, muodostamaan itse omat käsityksensä ja puolustaumiskeinonsa.

Pikku Närhi ei ole aivan samanlainen spektaakkeli kuin edellinen lukemani sarjakuva Näkymättömät kädet, mutta se muistuttaa kuitenkin tätä Ville Tietäväisen mestariteosta siinä, kuinka viimeistelty ja tyylikäs se on myös ulkoasultaan. Suuri koko, huolellinen sidonta ja upean näyttävä kansi viestivät kaikki sarjakuvasta vakasti otettavana taidemuotona.

Pikku Närhestä ovat kirjoittaneet myös Anu blogissa Jos vaikka lukisi... ja Juha Haataja blogissa Valopolku.

Kommentit

  1. Kiitos arviosta! Tämä kyllä täytyy lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, on järkyttävän hieno :)

      Poista
  2. Oman kappaleeni hankin jo syksyllä sarjisfestareilla (ja näytin myös Sallalle) kun olin nähnyt sen verran vahvoja otteita ennakkoon. Ja hyvähän tämä on, erityisesti visuaalisesti komea paketti (ja vaikka tarina onkin vähän kakkossijalla tässä niin sekin puoli toimii).

    Tämän vuoden sarjis-Finlandiassa ei ollut niin selkeitä ennakkosuosikkeja kuin viime vuonna, jolloin kyse oli lähinnä että onko se se Tietäväisen Näkymättömät kädet vai nouseeko Jeskasen Perkele, nyt kärki oli tasaisempi ja tämä ansaitsi voittonsa mutta niin olisi tehnyt myös Sokerihullu ja pari muutakin teosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen aika vähän sarjakuvia, hassua sinänsä, että aikaisemminhan sarjakuvaa pidettiin kevyenä lukemisena, mutta laiselleni romaanifiksoituneelle lukijalle sarjakuvan lukeminen tuntuu vaativan ihan erityistä keskittymistä. Usein kuva vie nopeampaan tahtiin kuin teksti ja se tekee sarjakuvan lukemisesta vähän tankkaavaa ja raskasta.

      Silti, kun sarjakuvaan sitten kumminkin aina välillä tartun, se on yleensä virkistävää! Varsinkin Nina Hemmingsonin kaltaiset omaperäiset anarkistit on riemastuttavia.

      Tuo Sokerihullu kuulostaa mielenkiintoiselta!

      Poista
  3. Aivan ehdottoman hieno teos. Lukemani kappaleen lainasin kirjastosta, mutta koska kirja on jäänyt kummittelemaan mieleeni, hankin oikein omistuskappaleen, jotta voin uppoutua synkkään ja ahdistavaankin maailmaan aina uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasto on ihana runsaudensarvi, mutta jotkut jutut on vaan pakko saada ihan omaksi.

      Poista
    2. Pikku Närhi oli kerrassaan upea, ja Finlandiansa ansainnut. Olen kypsytellyt liki pari viikkoa bloggausta, sillä tuntuu että se mitä ajatuksissa pyörii, on tämän kohdalla harvinaisen haastava pukea sanoiksi. Vaatinee toisenkin lukukerran, ja senhän se kestää :D

      Poista
    3. Juu, muistan että itsellänikin oli vastustamaton halu selailla albumia vielä tovi ekan lukemisen jälkeen, tunnelma on niin vahva ja kuvat hienoja. Nythän tämä sai jonkin muunkin palkinnon... googlaan...juu, Grafia ry:n vuoden huiput, Kultahuippu 2012!

      Poista

Lähetä kommentti