Muistojen huoneet / Richard Mason


Mason, Richard : Muistojen huoneet
The lighted rooms, suom. Maria Erämaja
Gummerus, 2008, 567 s.

Richard Masonin Muistojen huoneet on mahtava tiiliskivi, sivuja on melkein 600. Otin sen luettavakseni suurella mielenkiinnolla kun Leena Lumi sitä suositteli.

Ihan heti en kuitenkaan innostunut, lörpöttelevä tyyli ei miellyttänyt eikä rikkaiden englantilaisleidien elämäkään herättänyt kunnolla uteliaisuutta. Jatkoin kuitenkin lukemista, sillä en voinut uskoa Leenan suositelleen mitään tyhjänpäiväistä. Sinnikkyys palkittiin. Aika pian tarinaan leijailivat mukaan himmeästi hohtavat pianopedalit ja kertomus nousi ihan uudelle tasolle.

Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta keskeisimpiä heistä ovat äiti ja tytär, Joan ja Eloise. Joan alkaa olla jo iäkäs ja tyttären mielestä hänen ei ole enää turvallista asua yksin. Äiti on aiemmin elätellyt mielessään toivetta asua viimeiset vuotensa eronneen tyttärensä luona, mutta Eloise on haluton luopumaan vapaudestaan. Tukahduttaakseen omat syyllisyydentunteensa Eloise vie äitinsä kalliille matkalle tämän lapsuuden maisemiin Etelä-Afrikkaan. Lisäksi hän vielä järjestää äidilleen paikan hyvän hoitokodin luksushuoneistoon.

Kirjassa on paljon erilaisia aiheita. Eloise pohtii sijoitusneuvoja-ammattinsa moraalia, avioliiton valtataisteluja tarkastellaan useammastakin näkökulmasta, sisarkateutta ja perhesuhteisiin liittyvää syyllisyyttä käsitellään raivoisien keskustelujen avulla, tyttöjen asemaan ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kysymymyksiinkin poiketaan nopeasti historiallisten dokumenttien muodossa. Jo näidenkin varassa mielenkiinto olisi varmasti säilynyt.

Tärkein teema kertoo kuitenkin nopeasti heikkenevän vanhuksen todellisuudesta. Kirjailija käsittelee tätä aihetta erittäin taitavasti, alistaen osan kirjan rakenteesta palvelemaan ideaa, jonka avulla lukija pääsee katsomaan tapahtumia vanhuksen näkökulmasta. Tämä mahdollistaa tunteen ymmärtämisestä, joka miellytti minua ja tuntui jopa hieman helpottavan omia pelkojani. Vanhuuteen ja dementoitumiseen liittyvät pelot eivät  kaikki liity vain fyysisiin muutoksiin, vaan niiden takana piilee monimutkaisia tunteita, epävarmuutta tuntemattoman edessä ja syyllisyyttä menneistä tapahtumista. Näihin kaikkiin Mason kiinnittää huomiota kertoessaan Joanin ja hänen läheistensä tarinaa.

Muistojen huoneet on hieno lukuromaani, älykäs mutta kuitenkin täysin konstailematon. Sen kieli on sujuvaa ja huomaamatonta, kerronta vakavista aiheista huolimatta hyväntuulista ja helppolukuista, henkilöt ja miljööt uskottavia ja mielenkiintoisia. Tarinan kannattelemiin ongelmiin tarjotaan ratkaisuja mukavan viitteellisesti, jättäen tilaa lukijan omalle ajattelulle.

Leena Lumi kertoo blogissaan kuinka lumoutuneena eksyi näihin huoneisiin, ja hänen ansiostaan sinne ovat itseni lisäksi vaeltaneet myös Ilse ja Mari.

Kommentit

  1. Hyvä Erja, että luotit minuun;-) Pidän tyylikkäistä lukuromaaneista, mutta en roskasta. Tietekin roskakin on veteen piirretty viiva, jonka jo seuraava aalto pyyhkii pois...

    Minä koin tämän hurjan isosti, sillä äiti-tytär -suhde oli tässä käsitelty niin kiinnostavasti samaten kuin äidin muistisairaus. Ja olihan tässä myös piinkovan Eloisen rakkaustarinaa...

    Tämä kirja jäi viimeiseksi, jonka Eve luki. Annoin sen hänelle matkalukemiseksi pitkälle lomalle Turkkiin...Eve ehti kyllä kommentoida minulle.

    Linkitän nyt omaani, mutta taidan vielä kerran yrittää tälle lisää blogisavuja kun on kohta muutakin kirjallista uutisointia.

    Kiitos sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuuluu kyllä nyt sinulle! Tämä oli ihana uusi tuttavuus joka olisi mennyt multa ohi ellet olisi vähän yllyttänyt lukemaan :)

      Luin tämän suurella nautinnolla alun pienen epäilyn jälkeen ja uskompa vielä suosittelevani tätä monelle tuolla kirjaston puolella.

      Poista
  2. PS. Ja kiitos Koti maailman laidalla -vinkistä! Saan huomenna oman Koti maailman laidalla eli jos kirja on pakko omistaa, se on jo enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kynnys ostamiseen nousee vaan koko ajan, mutta kyllä niitäkin kirjoja tulee vastaan, jotka on ihan pakko saada omaksi. Viimeksi marssin kirjakauppaan kai Eeva-Kaarina Arosen Kallorummun vuoksi. Samalla taisi lähteä kyllä mukaan jotain Richard Powersilta myös, kun olin ihastunut Suopeuteen ja aiempia teoksia sattui siellä olemaan alennusmyynnissä. Vaarallisia paikkoja, kirjakaupat!

      Poista

Lähetä kommentti