Kirjamuistikirja

Tavallisimmin luen kyllä sängyssä selälläni maaten, talvisin vielä ainakin varpaat villaisen saalin alla. Mutta mieluisin paikka on puutarhakeinu, jossa myöskin pystyy oikein mukavasti löhöilemään. Aikaisempina kesinä meillä oli pihalla riippukeinukin, siellä koivun suhinassa, kuusaman ja köynnösruusun alla oli myös ihmeen ihanaa lukea, joskus nukahtaakin. Parasta oli, kun sai vaihtaa paikkaa auringon mukana, siirtyä paisteeseen tai varjoon sen mukaan mikä sattui miellyttämään. Lueskelin tänään puutarhakirjoja, kovat siirtohommat ja uudelleenistutukset on taas puutarhassa käynnissä, piti vähän tarkistella tyräkkien sunmuiden kasvupaikkavaatimuksia. Ja ehdin minä vähän lukea Tyttöystävääkin, tosin se ei vielä oikein nappaa. Kirja on jo melkein puolessa välissä, ja tuntuu ettei ole päässyt käyntiin vielä ollenkaan. Mutta siitä sitten enemmän tuonnempana.

Juliet riisuttuna / Nick Hornby   Juliet, naked ; suomentanut J. Pekka Mäkelä WSOY, 2011, 357 s. Juliet riisuttuna on kaksitahoinen romaani, ihan hienolla tavalla. Se on kepeä ja humoristinen, mutta tarinan pohjalla kulkee surumielinen, ajatuksia herättävä teema. Annie ja Duncan asuvat Goolenessissa, pienessä pohjoisessa merenrantakylässä, jota edes parinsadan kilometrin päässä Lontoossa ei moni osaa asettaa kartalle. Annie työskentelee paikallisessa museossa ja Duncan opistolla, mutta kumpikaan ei nauti työstään, into on haipunut jo aikoja sitten ja ideat vähissä. Pariskunta on kasvanut kiinni toisiinsa, mutta se ei johdu suuresta rakkaudesta. Pitkän parisuhteen takana on ennemminkin salakavala tottuminen tilanteeseen, jossa molempien elämä on juuri ja juuri siedettävää. Mutta yksi intohimo tarinassa on ja se on ylitse muiden. Duncan on ollut jo nuorena innokas musadiggari ja fanittaa vieläkin täysillä Tucker Crowea, jo parikymmentä vuotta sitten musiikkibisneksen jättä

Vihan ja rakkauden liekit : kohtalona 1930-luvun Suomi / Sirpa Kähkönen Otava, 2010, 287 s. Sirpa Kähkönen kertoo isoisänsä Lauri Tuomaisen elämäkerran, tai oikeastaan vain osan siitä. Sen osan, joka on niin kipeä ja vaikea, ettei isoisä pystynyt sitä itse kertomaan. Lauri Tuomainen vietti yli seitsemän vuotta elämästään Tammisaaren pakkotyölaitoksessa. Siellä säilytettiin kommunistivankeja 1920-30 luvuilla.  Suomalainen yhteiskunta oli tuolloin jo valmiiksi jakautunut punaisiin ja valkoisiin. Yleismaailmallisesta lamasta johtuva työttömyys herätti tyytymättömyyttä työväestössä. Myöskään oikeisto ei ollut tyytyväistä valtion sisäpolitiikan hoitoon. Erityisesti oikeiston isänmaallinen siipi, jota esim. Lapuan liike ja myöhemmin IKL edustivat, oli huolissaan työväestön liikehdinnästä. He vaativat kielletyn kommunistisen toiminnan tiukempaa valvontaa ja kovempia rangaistuksia rikkomuksista kiinni jääneille. Vihan ja rakkauden liekit on järkyttävä kirja. Ja järkyttävyydessä

Sain tunnustuksen Leena Lumilta , paljon kiitoksia! Ja vähän myös anteeksi, kun nyt vasta saan aikaiseksi tarttua tähän. Olin valtavan iloinen kun kuulin haasteesta, mutta sitten iski kauhea epävarmuus: mitä ihmettä kiinnostavaa minulla olisi tunnustettavaksi! Eipä varmaan paljoakaan, mutta tässä päällimmäiset; 1. Hääpäivä unohtui taas. Onneksi mieskin muisti vasta illalla, romanttisen kompostilla vietetyn lauantaipäivän jälkeen, eli kumpikaan ei loukkaantunut. Ensi keväänä voisi kyllä kunnostautua tässä asiassa, silloin vuosipäivä on jo kahdeskymmenes! 2.  Meidän koiran koulutus on laiminlyöty. Kotona suomenlapinkoira Hulda on suloinen, mutta kadulla hän terrorisoi pikkukoiria. Ensin mennään ihan kilttinä tekemään tuttavuutta, mutta annas olla jos pikkukoira vähääkään rähähtää, Hulda antaa takaisin satakertaisesti. Ja minä en tajua miten opettaisin, kun en kohta uskalla mennä toisia koiria lähellekkään. 3. Olen hätähousu. Just niitä ihmisiä, jotka eivät lue käyttö- tai valmistuso

Viimeiseen hengenvetoon / Anne Swärd  Till sista andetaget ; suomentanut Katriina Huttunen Otava, 2011, 328 s. Tekisi mieleni väittää, että tässä kirjassa on jotain epärehellistä. Väitteelle pitäisi varmaan olla tueksi jotakin, mutta eipä ole. Silti minusta vaan  tuntuu siltä. Vähän kuin katsoisi muotinäytöstä. Mallit ovat kauniita, mutta tiukat ilmeet kasvoilla ovat totaalisen epäaitoja, omituisia yrityksiä ilmaista jotain sellaista vahvuutta jota ei oikeasti ole olemassa. Samalla tavalla tässä kirjassa on asetettu fasadiin takuuvarmasti trendikkäitä, juuri sopivan ongelmallisia aiheita. Suunnitelmallisuus paistaa läpi vähän liikaa. Vaikka  saahan sitä sommitella ja keksiä vaikka mitä, mutta kun perusasetelmaltaan realistinen tarina ei ole eletyn oloinen, se menettää jotakin oleellista. Lo ja Lukas tapaavat kun tyttö on seitsenvuotias, poika viitisen vuotta vanhempi. Molempien perheet ovat muuttaneet muualta Skooneen, Lo'n Pohjois-Ruotsista ja Lukaksen  Unkarista. Toist

Ankomsten / Shaun Tan Alkuteos: The Arrival Göteborg : Kabusa, 2010 [124] s. : enbart ill. Ankomsten on kaunis kuvaromaani, joka kertoo maahanmuuttajan tarinan. Kyseessä ei ole tavallinen sarjakuva, sillä kertomiseen ei ole käytetty lainkaan sanoja. Kuvat riittävät mainiosti. Ruudut ovat ensikatsomalta valokuvamaisia, mutta lähempi tarkastelu osoittaa muuta. Mitä kauemmas kotoa joudutaan, sen kummemmiksi muuttuvat kuvat. Kaikki on outoa; kirjoitusmerkit, ruoka, tavat. Kaikkea symboliikkaa en edes ymmärrä, mutta ehkä se on tarkoituskin. Syntyy autenttinen kuva vieraasta maasta ja uudesta kulttuurista. Kertomuksen tunnelma on hyvä ja toiveikas. On surullista, että perheen isän on pakko lähteä, mutta hän selviää matkasta. Kielitaidottoma tuntemattomassa paikassa on aluksi vaikeaa, mutta apua ja ystäviä löytyy vähitellen. Kun perhe taas yhdistyy ja asettuu taloksi, on heidän vuoronsa auttaa uusia tulokkaita. Kirjan väritys pysyttelee rauhallisesti seepiassa, maltillisissa