Isi, mihin mennään?
Isi, mihin mennään? / Jean-Louis Fournier
Où on va, papa? / suomentaneet Ville Keynäs ja Anu Partanen
Helsinki : Siltala, 2009, 126 s.
Jean-Louis Fournier on ranskalainen näytelmäkirjailija ja esseisti, joka on niittänyt suosiota varsinkin humoristisilla tv-animaatioillaan.
Teoksessaan Isi, mihin mennään hän kertoo Mathieusta ja Thomasista, lapsistaan, jotka molemmat ovat vaikeasti kehitysvammaisia. Fournier kertoo pojistaan raa'asti mutta rakkaudella, asettaen kyseenalaiseksi sen äänen lausumattoman säännön, että vammaisille ei saa nauraa.
Toisinaan huumori on mustaa, muttei koskaan halventavaa. Pienet tarinat vaikuttavat äärimmäisen rehellisiltä, tuollaista elämä varmaan juuri on kun on kaksi lasta, jolla on "heinää päässä".
Tarvitaan mieletön määrä kärsivällisyyttä ja rakkautta, jotta jaksaa kerran toisensa jälkeen vastata jokaisella automatkalla koko ajan toistuvaan kysymykseen; Isi, mihin mennään? Tarvitaan myös paljon nöyryyttä ja rohkeutta myöntää, että vaikka rakastaa, myös toivoo, että lapset olisivat olleet kuin toiset. Ne toiset, jotka voi viedä museoon tai elokuviin ja joiden kanssa voi pelata rugbya.
Où on va, papa? / suomentaneet Ville Keynäs ja Anu Partanen
Helsinki : Siltala, 2009, 126 s.
Jean-Louis Fournier on ranskalainen näytelmäkirjailija ja esseisti, joka on niittänyt suosiota varsinkin humoristisilla tv-animaatioillaan.
Teoksessaan Isi, mihin mennään hän kertoo Mathieusta ja Thomasista, lapsistaan, jotka molemmat ovat vaikeasti kehitysvammaisia. Fournier kertoo pojistaan raa'asti mutta rakkaudella, asettaen kyseenalaiseksi sen äänen lausumattoman säännön, että vammaisille ei saa nauraa.
Toisinaan huumori on mustaa, muttei koskaan halventavaa. Pienet tarinat vaikuttavat äärimmäisen rehellisiltä, tuollaista elämä varmaan juuri on kun on kaksi lasta, jolla on "heinää päässä".
Tarvitaan mieletön määrä kärsivällisyyttä ja rakkautta, jotta jaksaa kerran toisensa jälkeen vastata jokaisella automatkalla koko ajan toistuvaan kysymykseen; Isi, mihin mennään? Tarvitaan myös paljon nöyryyttä ja rohkeutta myöntää, että vaikka rakastaa, myös toivoo, että lapset olisivat olleet kuin toiset. Ne toiset, jotka voi viedä museoon tai elokuviin ja joiden kanssa voi pelata rugbya.
Kommentit
Lähetä kommentti