Ajattoman kaupungin varjot

Ajattoman kaupungin varjot / Enrique Moriel
La ciudad sin tiempo ; suomentanut Satu Ekman
Bazar, 2010, 415 s.

Tulen määrättömien vuosien takaa, hautautuneista kaupungeista, minulle puhuvilta hautausmailta, unohdetuista lauluista. Tulen lavean ajan takaa. Siksi en ole koskaan sama, ja siksi en voi antaa tarinoilleni nimeä.

Jos sietää melkoisen määrän pateettisuutta ja espanjalaista machoilua, tai jopa jollain tapaa pitää niistä kuten minä, tässä on oiva kirja luettavaksi. Sadunomainen ja mystinen kertomus aina tarvittaessa nimeä vaihtavasta barcelonalaisesta vampyyrista, joka ymmärtää olevansa paholaisesta, mutta joka kuitenkin on niin oikeudenmukainen ja ylevämielinen, että karabinieerit ja papitkin ovat roistoja hänen rinnallaan.

Tarinassa ei ole juonta juuri ollenkaan, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Kertomus kulkee vuorotellen kahdessa aikatasossa, menneisyydessä halki vuosisatojen ja nykyhetkessä. Nykyisyydessä elävät asianajana Marcos Solana ja hänen älykäs ja kaunis apulaisensa Marta Vives. Kun Barcelonan synkiltä kujilta löytyy ruumis, jonka kaulassa on merkillisiä jälkiä, alkavat Marcos ja Marta tutkia asiaa. Vähitellen paljastuu, että Martan salaperäisesti kuolleet ja kadonneet esiäidit saattavat jollain tavalla liittyä mysteeriin. Marta aistii vanhoista sukukaunoista lähtevän uhkan kohdistuvan myös itseensä. Lisäksi rikokseen sotkeutuu hämäräperäinen kalpeakasvoinen mies. Mies, jonka silmissä on iättömyyden katse ja joka muistaa satojen vuosien takaisia tapahtumia inkvisition julmuuksista ja ihmisten elämästä kaupungin kujilla ja bordelleissa.

Enrique Moriel on Francisco González Ledesman salanimi. Ledesma on Espanjassa suosittu ja tuottelias kirjailija, ja se näkyy tekstissä joka on sujuvaa ja pitää mielenkiinnon yllä koukuttamalla ovelasti lukijan siirtymään aina luvusta toiseen arvoitusten perässä. Vähän se näkyy myös huolettomuutena tarinan suhteen, vaikkakin salanimellä, tunnettu kirjailija tuntuu saaneen teoksensa julki melko vähäisellä hiomisella.