Tällä tavalla maailma loppuu / Philip Teir

Kuva: Anneileino / Pixabay

Philip Teirin Tällä tavalla maailma loppuu sijoittuu suureellisesta nimestään huolimatta aika pieneen mittakaavaan, se kertoo perheen kesästä huvilalla Maitolahdella, jossain Pietarsaaren lähellä meren rannalla. Tarina alkaa intiimillä kuvauksella autosta, jossa äiti ja poika odottavat ukkoskuuron loppumista. Hetki on lyhyt mutta toimii loistavana johdatuksena kertomuksen pysähtyneeseen, hieman pahaenteiseen tunnelmaan.

"Vihreä Toyota on pysäköity rannan tuntumaan, metsäkumpareelle. Sataa, vesi uurtaa auton ympärille liejuun purosia, jotka virtaavat metsän suuntaan, mustikanvarpujen joukkoon.
Poika ajattelee äidin liioittelevan, he piiloutuvat näin vain siksi että äiti pitää seikkailuista. He olisivat yhtä hyvin voineet jäädä sisälle odottamaan ukonilman laantumista.
"Renkaat eivät johda sähköä", äiti sanoo, "missään ei ole niin hyvässä turvassa kuin autossa. Pyöräthän on tehty kumista. Istumme täällä, kunnes aurinko taas tulee esiin, ei siihen kauan mene", hän sanoo, vaikka poika näkee, että pilvipeite on paksu ja harmaa, läpitunkematon.

Näennäisesti tarinassa tapahtuu hyvin vähän. Äiti Julia kirjoittaa romaania, isä Erik naukkailee grogeja yhä aikaisemmin päivällä. Perheen teini-ikäinen tytär Alice löytää ensimmäisen poikaystävän, nuorempi veli Anton etsii tietä pois äidin helmoista.

Naapurihuvilalla eletään suurempaa draamaa, siellä asuvat Julian nuoruudenystävä Marika ja Chris, karismaattinen ympäristöaktivisti ja maailmanloppua ennustavan Aniara-liikkeen perustaja. Huvilalla majailee myös epämääräinen joukko Chrisin seuraajia, mm. rastatukkainen ruohoa pössyttelevä Ville ja kreikkalainen tyttö Helena, Chrisin uusin sängynlämmittäjä.

Henkilöiden välillä on jännitteitä. Kukin miettii niitä itsekseen, oikeastaan vain toisilleen melko vieraat Kati ja Anders puhuvat keskenään ja käsittelevät ongelmiaan. Kati on naapurihuvilalla asuva tuore leski ja Anders Erikin nuorempi veli, jonka elämässä vähän kaikki on jäänyt kesken. Erik ei kerro perheelleen, että on menettänyt työnsä, Julia suree hiljaa väljähtänyttä avioliittoa ja paikallaan junnaavaa romaanikäsikirjoitusta, Marika ei halua kenenkään tietävän, ettei elämä Chrisin kanssa ollutkaan sitä mitä hän odotti.

Pidän Teirin viileästä mutta kuitenkin ymmärtävästä tavasta kuvata henkilöitään. Varsinkin lapsikuvaus on loistavaa. Alice pohtii ihastumistaan Leoon yllättävänkin aikuismaisesti, mutta yllättävän aikuiseksi tuon ikäinen tyttö usein itsensä tunteekin, vaikka käytös saattaisikin välillä viitata muuhun. Äidissä kovin kiinni olevan Antonin pelokkuus riipaisee. Sitä on hieman vaikea ymmärtää, mutta tunne välittyy silti hyvin, kun pieni poika hämärässä kesäyössä kerää rohkeutta poistua pihapiiristä.

Mitä pidemmälle luin romaania, sitä enemmän se alkoi näyttää spiraalimaiselta allegorialta, jossa kaikki symboloi kaikkea. Auton suljettuun tilaan suojautuminen kertautuu ihmisten tavassa elää tutuissa umpiossaan. Maailman tilasta ja luonnon tuhoutumisesta saatetaan kyllä paasata, mutta silti halutaan jatkaa omaa pientä mukavaa elämää aivan kuten ennenkin, mistään luopumatta. Jollain kierolla tavalla tarina, jossa ei oikeastaan tapahdu paljon mitään, onnistuu siis kertomaan sen, millä "tavoin maailma loppuu, ei paukahtaen, vaan kitisten".

Myös Tuija kiinnitti huomiota tarinan symbolisuuteen ja Suketus henkilökuvaukseen.

Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu
Så här upphör världen, suom. Jaana Nikula
Otava 2017, 287 s.