Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät / Maylis de Kerangal
 |
| Kuva: Cocoparisienne/Pixabay |
Elävät ja kuolleet, kaksi suurta kertomusta joihin Maylis de Kerangal kietoo tuhat pienempää tarinaa. Vedenjakajana on hetki, jolloin ihmissydän siirretään rintakehästä toiseen.
"Sydän nostetaan pois Simon Limbresin ruumiista. Sen voi nähdä irrallaan ja se tuntuu käsittämättömältä, lyhyen hetken voi tarkastella sen massaa ja volyymiä, katsoa sen symmetristä muotoa, pullistumia sen molemmilla puolilla, sen kauniin karmiinin- tai sinooperinpunaista väriä, siinä voi yrittää nähdä rakkauden universaalin kuvasymbolin, pelikorttien tunnuksen, t-paidan logon - I♥NY - kuninkaiden hautoihin ja pyhäinjäännöslippaisiin veistetyn korkokuvan, veijari-Eroksen symbolin, uskonnollisten kuvien Jeesuksen pyhän sydämen - niissä sydäntä pidellään kädessä ja näytetään maailmalle, verisiä kyyneliä valuvana mutta hehkuvan valon ympäröimänä - tai kaikki tekstiviestien kuvaikonit, jotka välittävät mitä erilaisimpia lemmentunteita. Virgilio tarttuu siihen ja upottaa sen välittömästi maljaan, jossa on läpinäkyvää nestettä, kardioplegialiuosta, joka varmistaa elimelle 4 °C lämpötilan - sydän täytyy viilentää nopeasti, jotta se säilyisi mahdollisimman hyvin - minkä jälkeen koko hoito pakataan steriiliin turvapussiin, sitten toiseen pussiin ja sen jälkeen kaikki viedään jäämurskan ympäröimänä pyörillä varustettuun kylmälaukkuun. "
Maylis de Kerangalin tavassa kertoa on jotain valtavan vaikuttavaa. Kieli on samanaikaisesti sekä tunteellista että hyvin kylmää, poikansa pian menettävien vanhempien hätä vertautuu lääketieteelliseen tarkkuuteen. Teksti vyöryy eteenpäin ilman turhia pisteitä, kiihtyvän hengityksen tahtiin. Kertoja näkee aivan kaiken mitä ympärillä tapahtuu ja kirjaa sen ylös sellaisenaan, selittelemättä. Sattuman oikut ja elämän hauraus korostuvat ilman että niitä tarvitsee mitenkään osoitella.
Kotimaassaan Ranskassa romaani on saanut jo kokonaista kymmenen kirjallisuuspalkintoa ja näiden lisäksi se on listattu Man Booker International -palkintoehdokkaaksi. Suomalaisissa lehdissä teosta on arvosteltu harvakseltaan, mutta uusimmassa Parnassossa (6-7/2016) on kirjasta ja sen kirjoittajasta Tommi Melenderin tekemä haastatteluun perustuva laajahko ja mielenkiintoinen artikkeli. Kerangal kertoo siinä mm. kirjallisista soittolistoista, joita hän kerää omaa kirjoittamistaan varten. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät -romaania työstäessään hän oli lukenut erityisesti Francois Villonin runoja ja Claude Simonin romaaneja, kuoleman kulttuurihistoriaa, ornitologiaa ja lääketiedettä käsitteleviä teoksia sekä surffauslehtiä. Yksityiskohtia pursuva, tarkka kirjoitustyyli saa artikkelissa selityksen, kun Kerangal kertoo sen olevan kaunokirjallisen eetoksensa kulmakivi. "Sellainen kirjailija, joka ei piittaa yksityiskohdista, on laiska ja välinpitämätön, eikä hänen proosansakaan voi olla syvää ja merkityksellistä", kirjailija sanoo.
Ytimekkäästi vakuutat minut. Toit esille kirjan, joka on laitettava varaukseen. Hyvää joulualusaikaa sinulle, Erja!
VastaaPoistaHyvä päätös! Pidin tästä aivan valtavasti, kaikesta surusta huolimatta. Kieli on aivan mahdottoman kaunista, ja kaikki ne pienet huomiot, niiden tarinat ovat aivan omanlaisiaan, yllättäviä.
PoistaHyvää joulua sinnekin, ihanaa että se on jo niin lähellä <3
Tuo lainaus kuulostaa tosi koukuttavalta. Minä olen jotenkin onnistunut ohittamaan tämän kirjan täysin, vaikka kirjailija on Parnasson kannessakin. Mutta nyt kiinnostuin kovasti ja tein varauksen kirjastosta - kiitos vinkistä.
VastaaPoistaOlen ihan varma että ihastut tähän!
PoistaOtin tuon lainauksen, koska se jotenkin kuvasi niin hyvin kirjan koko sisältöä, hetki on niin keskeinen kirjan sisällön kannalta ja siihenkin Kerangal saa liittymään niin paljon kaikkea.
Silti se ei ole ollenkaan ihastuttavin pätkä tästä kirjasta, eli, hienoja lukuhetkiä sinulle!
Olipa kiva lukea bloggauksesi tästä kirjasta nyt juuri ennen kun olen itse aloittamassa! Tämä on ollut lainassa mulla jo pitkään, ja tosiaan Parnasson juttu muistutti, että kirja pitää nyt ehdottomasti lukea. Kirjailijan kuvaukset kirjoittamisprosessistaan haastattelussa inspiroivat muakin kovasti.
VastaaPoistaMäkin lainasin tämän jo kauan sitten, meinasi unohtua hyllyyn. Sitten yksi asiakas kysyi tätä, en meinannut löytää kun tuo nimi on vähän outo, ja kun vihdoin löysin, tajusin että olen itsekin lainannut :D
PoistaTämä on perin juurin ranskalainen, ihanan rikas ja sopivasti tosissaan. Uskon että pidät.
De Kerangal väistää taitavasti yli- / melodramaattisuuden karikot, joiden riski teeman huomioonottaen oli suuri. Linjakas teos, jonka lukunautinnosta iso kiitos taitavalle suomentajalle:)
VastaaPoistaYksi tämän vuoden parhaista kirjoista, eittämättä.
PoistaJa todellakin, käännöstä olisi pitänyt muistaa kehua jo tuolla ylempänä, se on kaunista suomenkieltä mutta säilyttää silti jonkin ranskalaisen tunnun tekstissä. Aivan loistavaa.
Tunteellista ja kylmää - juuri niin, hienosti kuvaat tätä kirjaa, jota ainakaan minä en osaa verrata mihinkään toiseen. Ällistyttävä, hyvällä tavalla!
VastaaPoistaOn siinä jokin ihme viehätys aina heti, kun pääsee lukemaan tekstiä, joka on tyylillisesti jotenkin erilaista mitä on pitkään aikaan lukenut. Oma ääni, se on jotenkin kauhean paljon vaadittu, mutta jotkut sen löytää ja osaa tuoda julkikin vielä. Vähän tekisi mieli lainata seuraavaksi Claude Simonia, jokunen kirja Turun kaupunginkirjaston varastossa vielä on, ja katsoa kuinka tunnelmat ovat siirtyneet eteenpäin, vai ovatko.
PoistaKääk, tämä kuullostaa hyvältä, kamalalta, mutta hyvältä! Ja sopisi erinomaisesti varmasti luettavaksi myös BFF-lukuhaasteeseen, jonka tarkoituksena on lukea kirjoja joiden keskiössä on ystävyys.
VastaaPoistahttps://arcakiraniia.blogspot.fi/2016/11/bff-lukuhaaste-201116-1422017.html
KiraNiia @ Arca Fabulorum - Tarina-arkku
Kirja on upea, mutta tuosta ystävyydestä en niin tiedä. Toki alussa poikien välistä ystävyyttä kuvataan jonkin verran, työtoveruutta sairaalassa samoin, mutta ihan keskiössä en tässä ajattelisi ystävyyden olevan.
PoistaHyvä kun nyt mainitsit tuon Melenderin artikkelin. Se on mulla vielä lukematta. Kiinnitin nyt huomiota myös tuohon, että mainitset Claude Simonin olevan de Kerangelin lemppareita. Mulle Simon oli nuorempana jotain hirmuisen suurta. En ole uskaltanut häntä viime vuosina edes lukea, kun pelkään, että jos taika on haihtunut. Tosiaan Simonilla on myös (ainakin joissain teoksissa) hyvin pitkiä lauseita.
VastaaPoistaMukavan informatiivinen postaus. Kiitos!
Nuo kirjalliset soittolistat on mielenkiintoinen ja toisaalta hyvin uskottava ja looginen juttu. Kyllähän tyyli siirtyy, sitähän helposti matkii vaikka ystävän puhetapaa ja ainakin omissa kirjoituksissani huomaan useinkin, että kirjoitan blogiin ihan tiedostamatta vähän kirjan tyyliin, en tajua sitä vielä kirjoittaessani mutta kun oikoluen juttua niin huomaan sen.
PoistaClaude Simonilta olen varmasti joskus aikoja sitten lukenut jotain, mutta se ei ole mitenkään painunut mieleen. Lainasin äsken Raitiotien, se vaikutti sopivan pieneltä alkupalalta. Jos innostun, lainaan sitten lisää.
Erja, mulla on toi sama, että kirjan tyyli tarttuu bloggaukseen. Itse asiassa tuo asia toimii hyvin usein mittarina sen suhteen, että kuinka suuri elämys kirja on ollut. Jos mitään ei tartu, ei kirja oikein ole iskenyt.
PoistaVälillä olen yrittänyt hillitä tuota tarttumista, mutta toisaalta sitten taas on niin, että juuri niiden tartuntojen avulla luetun teoksen sielu tulee kuvatuksi parhaiten.
Juu, samaa mieltä. Vaikuttavimmat tartuttaa, ja useimmiten se on hyvä vaan :)
Poista