Hylätty ranta / Andrew Michael Hurley

"Loneyta ei voinut oikeasti tuntea. Se muuttui jokaisen vuoroveden tullessa ja mennessä, ja joskus matalin luode paljasti niiden luita, jotka olivat kuvitelleet osaavansa lukea rantaa niin hyvin, että säästyisivät sen kavalilta virtauksilta. Kukaan, joka oli perillä Loneysta, ei mennyt lähellekkään rantaa. Ei kukaan muu kuin me."
Kirjan etuliepeeseen painettu lainaus nosti silmien eteen kauniin tummasävyisen kuvan yksinäisestä rannasta, jonka hiekkaan vuorovesi tekee monimutkaisia kuvioita. Kun samaisessa liepeessä kerrottiin myös, että romaani on valittu Ison-Britannian parhaaksi esikoisromaaniksi vuonna 2015, kiinnostuin lisää.

Kuva Flickr: Formly beach / Gavin Wray
Alkuasetelma lupaa paljon; pieni seurakunta on lähdössä pääsiäisen ajan pyhiinvaellusmatkalle. Odotetaan ihmettä, joka parantaisi mykän pojan.

Seurakunnan vanha pappi on kuollut äskettäin salamyhkäisissä olosuhteissa eikä uuden papin käytös miellytä kaikkia. Tyytymätön on varsinkin rouva Smith, Tonton ja mykän Hannyn äiti. Äikkä toivoo ihmettä tapahtuvaksi melkein sairaalloisen kiivaasti, Isä Bernard taas tyytyisi vähempään ja antaisi mieluummin Hanny-paran olla rauhassa.

Tarinaa kertoo murrosikäinen Tonto, jonka suhtautuminen vammaiseen veljeen on hellyttävän huolehtivaista. Pojilla on oma merkkeihin ja symboleihin perustuva salakieli, he ymmärtävät toisiaan hyvin. Vaikka Tonton lapsenhartiolle näyttääkin sälytetyn hieman liikaakin vastuuta veljen hyvinvoinnista, vaikuttaa poikien suhde hyvin tavalliselta sisarussuhteelta kateuksineen kaikkineen.

Pieni seurakunta eristyksissä ränsistyneessä huvilassa sumuisella rannalla ja varsinkin veljespari äiteineen saivat siis minut odottamaan ihmiskuvaukselta paljon. Erityisesti Äikän mielenliikkeet kiinnostivat, mutta jotenkin kumman vähän Hurley sai aiheesta sanottua. Tuli selväksi, että rouva Smith oli kiivas ja vallanhaluinen nainen ja valmis menemään hyvinkin pitkälle pyrkimyksissään. Myös seurakunnan muut jäsenet olivat tyynen ja hyväntahtoisen pinnan alla hupaisan eripuraisia. Kaikki tämä oli kuvattu tarkasti, mutta lopullinen ymmärrys ja tulkinta siitä, miksi näin oli, jäi puuttumaan.

Miljöökuvauksessa ja tunnelman luomisessa sen sijaan ei ole sijaa pienimmällekään moitteelle. Rantaa ja marskialuetta kuvataan todella hienosti. Vuoroveden salakavalat liikkeet, kevään kylmä kosteus ja sumuisuus sopivat upeasti yhteen kolkon, pahaenteistä odotusta täynnä olevan tunnelman kanssa. Jonkinlaista kauhujuontakin on punottu mukaan, tavanomaista tyylikkäämmin jopa, tarkat yksityiskohdat pimentoon jättäen.


Takakannessa on vielä lainaus The Times'issa olleesta arviosta: Ihmeellinen ... ytimiä myöten kylmäävä ja runollinen. Ytimistä en nyt oikein tiedä, romaanin sisältö kun oli minusta melko heppoinen ja rakennekin hieman viimeistelemättömän oloinen. Silti, kauniisti kuvaileva kieli ja taitavasti viritetty jännitys muodostavat kuitenkin paketin, jonka parissa on helppo viihtyä.


Hurley, Andrew Michael: Hylätty ranta 

The Loney, suom. Jaakko Kankaanpää
WSOY 2016, 427 s.

Kommentit

  1. Hei Erja! Sinulle on haaste blogissani. Tartutko siihen?

    VastaaPoista
  2. Pienen pettymyksen tämä tuotti minullekin. Kirja ei jää mieleen eikä siinä ole mitään erikoista, sellaista mitä kaiken ennakkomarkkinoinnin perusteella voisi odottaa. Ihan hyvä - mutta ei muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli koko ajan kovin lupaava, lievetekstit ja vielä lukiessakin, mutta ei sitten kuitenkaan täyttänyt odotuksia. Kyky kertoa oli kyllä hyvä, mutta sanottava ehkä sitten kuitenkin puuttui.

      Poista

Lähetä kommentti