Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia / Leena Krohn


Hotel Sapiensissa majailee erikoinen joukko eloonjääneitä. Tarinaa kertovat mm. epäluuloisuuteen taipuvainen pilvien tarkkailija, ystävällinen rouva Arki-ihminen, maailman viimeinen lapsi Sakari, mielenterveyspotilas H.H. ja hänen yhä pahemmin häiriintyvä terapeuttinsa, Mr. Higgs eli Higgsin bosoni sekä Peik, joka iltaisin käy kirjeenvaihtoa kuolleen tyttärensä kanssa. Heitä kaikkia kaitsevat nunnat, robottiparvi joiden kollektiivinen, hyvää tarkoittava tekoäly hallitsee ihmiskuntaa, sitä mitä siitä vielä on jäljellä.

Asiakkaiden ajankuluksi hotellissa vierailee myös ennallistettuja, jonkinlaisia eri aikakausien vaikuttajien haamuja. He pitävät luentoja ja joskus myös keskustelevat asukkien kanssa, toisinaan hieman yllättävilläkin tavoilla.
Aikoinaan Descartes huomautti, että aistit eivät paljasta havaitsijalle ilmiöiden todellista luonnetta, vaan kenties kaikki meidän havaintomme antavat todellisuudesta virheellisen kuvan. Jokin on kuitenkin varmaa, niin hän kirjoitti: oma mielemme, joka osaa epäillä. Ihmisjärki, hän aikoinaan kirjoitti, ohittaa kaiken maallisen arvovallan, perinteet ja uskonnon.
Nyt hän on tyystin päinvastaista mieltä. Nyt hän sanoo, että järki johtaa ihmisiä harhaan ja että vaisto ja intuitio ovat järkeä luotettavampia oppaita. 
Se entinen Descartes todisteli, että ajattelu todistaa minän olemassaoloa. Mitä hän nyt sanoo? "Näen unta, olen siis olemassa." Minulla on se käsitys, että hän epäilee vierailuaan luennoitsijana myös uneksi tai hallusinaatioksi.
Tarina etenee novellimaisina kertomuksina, tunnelma on vaihtelevasti realistinen ja sadunomainen. Erilliset tarinat kutoutuvat kuitenkin yhtenäiseksi romaaniksi. Jokainen henkilö taitaa loppujen lopuksi kertoa samaa tarinaa, kukin tekee sen vain omalla tavallaan, omista lähtökohdistaan. Jotain peruuttamatonta on tapahtunut, ihminen on ahneuksissaan vaarantanut kaiken. Silti toivonkipinä ei sammu, jokin uusi ja odottamaton saattaa vielä muuttaa suunnan kohti parempaa.

Krohnin kirjoitustyyliä on vaikeaa määritellä, siinä on piirteitä saduista, fantasiasta ja scifistä. Silti, jos vaikkapa tämä Hotel Sapiens sijoitettaisiin kirjastossa spefi-hyllyyn, saattaisi jokunen genreen vakavasti suhtautuva hämmästyä lukemaansa. Uudempi genreluonnehdinta, uuskumma, tuntuu olevan vielä rajoiltaan väljempi ja soveltunee teokselle paremmin.

Tekstissä on aivan huikeita kohtia, kirkkainta valoa hohtavia näkymiä, joita voisin lukea edestakaisin vaikka kuinka kauan. Kokonaisuudessa on kuitenkin myös jotain häiritsevää, jonkinlaista kömpelyyttä joka tipauttaa minut hämmentyneenä takaisin maanpinnalle. Siinä sitten vaan istun korkealta pudonneena ja ihmettelen, että mistä näissä kaikissa symboleissa ja metaforissa mahtaa olla kyse.

Krohn, LeenaHotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia
Teos, 2013, 120 s.

Kommentit

  1. Että toisaalta, mutta toisaalta. :) Mulle tää oli aika lailla huippu. Tosin myös jotenkin pelottava. En esim. halunnut lukea tätä juuri ennen nukkumaanmenoa. Ajatuksia tämä synnytti niin, että pää meinasi haljeta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tässä on jotain liian outoa, että innostuisin ihan täysillä, samalla tavoin on käynyt ennenkin Krohnin tekstien kanssa.

      Maagisesta realismista pidän, fantasiakin vielä menee toisinaan, mutta scifi, siinä on melkein aina jotain liiaksi vaivaannuttavaa. Rajoitteensa kullakin, olen kasvanut lukijaksi realistisella 70-luvulla, en kai vaan pääse siitä irti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!