Eino / Matti Rönkä

Rönkä, Matti: Eino
Gummerus, 2015, 234 s.

Minä en tainnut oikein osata lukea tätä romaania. Odotin koko ajan, että kohta tarina alkaa, ajattelin että tämä tässä on tämmöistä alkulämmittelyä vaan. Ja sitten se loppuikin jo.

Olin odottanut kirjalta paljon. Takakansi ja ennakkomainonta oli nostanut aiheiksi eri sukupolviin kuuluvien miesten kitkaiset suhteet. Jonkinlaisen sotaan liittyvän arvoituksen paljastumistakin lupailtiin. Kiinnosti kovasti.

Ja löytyihän tuo kaikki, mutta paljon miedommin ja lepsummalla otteella kerrottuna mitä olin kuvitellut. Nyt kun katson muiden arvioita kirjasta, minusta tuntuu, että olen varmaan ollut ihan nukuksissa tai muuten vain lukenut  harppoen, odottaen sitä itse kuvittelemaani alkua. Miksen ole älynnyt pysähtyä noihin hienoihin lauseihin joita muut ovat nostaneet lainauksiksi? Ehkä halusin vain nopeasti päästä yli kielen, joka tuntui ärsyttävyyteen asti etsivän leppoisaa otetta, vaikka käsiteltävät aiheet eivät olisi sellaista edellyttäneet.

Aiheiden ja ajatusten tasolla romaani on kuitenkin hieno. Kolmen miehen autoajelu, kun nuorin ajaa vanhimman hänelle luovuttamaa mersua ja keskimmäinen silloin tällöin kommentoi keskustelua takapenkiltä, on täynnä symboliikkaa. Myös alkavien muistihäiriöiden kuvaus häivähtää onnistuneesti mukana tarinassa.

Mutta varsinkin siinä, kun kertoja välillä päästää lukijan kurkistamaan vanhan miehen pään sisään, paljastuu paljon isoisiemme kohtaloiden traagisuudesta. Mies tietää, että tekee tuollekin toiselle ihmiselle väärin, mutta kuin kädet ja silmät sidottuina tekee silti. Eikä selittele, eikä pyytele anteeksi, koska niin ei miehen kuulu tehdä.

Paremmin hereillä lukiessaan ovat olleet mm. Kaisa Reetta ja Tuija.