Skiftesvik, Joni: Valkoinen Toyota vei vaimoni

Valkoinen Toyota vei vaimoni : elämänkuvia / Joni Skiftesvik
Päällys Seppo Polameri
WSOY, 2014, 246 s.

Joni Skiftesvikin teos Valkoinen Toyota vei vaimoni on muistelma, jolla on romaanin muoto. Kerronta on todellisuuspohjaista, mutta etenee romaanimaisesti. Dialogia on mukana paljon ja tunteet, mielipiteet ja asenteet ovat avoimesti esillä tulkiten sitä, kuinka kirjailija on asiat kokenut.

Alaotsikko Elämänkuvia korostaa romaanin episodimaista muotoa. Teos koostuu yksittäisistä, novellinomaisista osakokonaisuuksista. Rakenne on nykyromaaneissa yleinen ja Skiftesvik taitaa sen sommittelun mestarillisesti. Hän on haastatteluissa kertonut pyrkivänsä nopeisiin leikkauksiin. Rakenne sopii tyyliin, joka kaihtaa kaikkea selittelyä ja turhaa alustamista. Kieli on ihailtavan yksinkertaista ja tarkkaa, lauseet tiiviitä ja selkeitä. Kiiltomadossa kirjoittava Mikko Nortela löytää kielen ja tyylin vaihtelusta yhteyksiä siihen, mistä ajanjaksosta elämässään kirjailija kertoo. Varhaisvaiheista kerrotaan lapselle sopivalla yksinkertaisella kielellä, lehtimiesaikojen kuvauksessa lauseet lyhenevät raportoiviksi, kirjailijan vanhetessa ja kehittyessä rikastuu taas myös kieli. Itse en lukiessani huomannut tällaista, mutta nyt jälkikäteen voin helposti ajatella, että kerronnan elävyys ja mukaansa tempaavuus perustuisivat juuri tuon tapaisiin tyylikeinoihin.

Romaani on jaettu kolmeen osaan. Osien nimet ovat Sydän, Aortta ja Saari. Otsakkeet viittaavaat paitsi kirjailijaan itseensä ja hänelle tärkeisiin henkilöihin, myös ajan kulumiseen ja ihmisen elämänkaareen. Työstä lehtimiehenä, käsikirjoittajana ja kirjailijana kerrotaan toki myös, ja vaikka se kaikki on tavallaan hyvinkin kiinnostavaa, jäävät urakuvaukset silti sivuosaan. Tarinaa kannattelee ja vie eteenpäin ennen muuta se, mitä kerrotaan perheestä. Kirjailijan äiti, isoäiti ja myöhemmin vaimo ja lapset, ja kaikki se mitä heille tapahtuu on tärkeintä. Skifesvik kuljettaa kertomusta useissa aikatasoissa samanaikaisesti ja limittää taitavasti tapahtumat liittymään toisiinsa. Näin lukija saa itse vapaasti tulkita syy- ja seuraussuhteita ilman että niitä hänelle varsinaisesti osoitellaan.

"Istuessani omassa veneessäni tunsin olevani ainakin jossakin asiassa parempi tai samanarvoinen kuin yhtiöläisten pojat, vaikka minulla ei ollutkaan omaa isää, isäpuoli vain. Minulla oli hyvä vene eikä minun tarvinnut ruinata möljän nokassa kenenkään kyytiin. Emmekä me asuneet yhtiön vuokratalossa. Meillä oli omalla tontilla isoisältä jäänyt punainen kaksihuoneinen talo, jonka äiti lunastaisi sisariltaan, kunhan pankkiin kertyisi tarpeeksi rahaa. Toivoimme siksi, että laivoja kävisi paljon ja äiti saisi tienata.
Talvisin äiti ja mummo kutoivat ihmisille kutomakoneella villapuseroita, -sukkia ja -housuja. Kutomakone oli ollut kallis, mutta muuta työtä ei ollut talvella tarjolla. Haukiputaan Heiton painijat kudotuttivat meillä painitrikoonsa. Ne olivat vihreät, lyhyissä lahkeissa oli punaiset raidat. Kun he pärjäsivät suurissa kilpailuissa, tuntui kuin olisimme olleet osallisia voitoissa. Paras painija oli Eero Tapio, hän asui aivan naapurissa ja hänestä tuli maailmanmestari mummon kutomissa painitrikoissa. 
Hoitaja herätti minut ja muistutti, että lääkärin määräämä uusi, voimakas verenpainelääke piti ottaa puolenyön aikaan. En käsittänyt heti, mitä nainen sanoi ja missä olin. Puhuin soutamisesta, veneistä ja laivoista.
- Ottakaapas nyt tämä lääke niin pääsette jatkamaan soutelua, hoitaja sanoi. 
Viereisen vuoteen mies uneksi ja selitti ääneen portaista, jotka pitäisi korjata ja maalata."

Joni Skiftesvik voitti tällä romaanilla Runeberg-palkinnon. Kotimaisissa kirjablogeissa onnitellaan kirjailijaa julkaisemalla tänään 15.2.2015 kirjasta samanaikaisesti useita arvioita eri blogeissa. Kirsin kirjanurkka julkaisee oman juttunsa lisäksi listan muista arvioista, sitä kautta pääsee siis lukemaan lisää romaanista Valkoinen Toytota vei vaimoni.

Kommentit

  1. Hieno teos oli tämä, kyllä! Itse en olisi ehkä kirjaan tarttunut, ainakaan vielä, ilman tätä "haastetta" mutta nyt olen iloinen että tartuin. Kerronta oli mukaansatempaavaa ja perheen tärkeys korostui kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tekee mieli lukea muutakin Skiftesvikiltä tämän jälkeen.

      Poista
  2. Olipa mukava saada Sinut Erja ja muut mukaan lukemaan tätä kirjaa! En yhtään osannut ajatella, mitä saan, mutta aivan huikean hieno lukukokemushan siitä tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva lukea yhdessä, tämähän oli melkein kuin keskustelua kun pääsi heti lukemaan teidän muiden ajatukset. Tätä lisää!

      Poista
  3. Oi, Kiiltomadossa julkaistu arvio on jäänyt minulta lukematta: kiinnostavia huomioita on Mikko Nortela tehnyt. Runeberg-palkinto meni ansaittuun osoitteeseen sekä kirjailijaa että teosta ajatellen: lämmin tunne läikkyy sydämessäni, kun ajattelen tätä teosta. Toivon Skiftesvikin romaanille ja tuotannolla muutenkin laajempaa lukijakuntaa. Toivottavasti Antti Majanderin ennustus pitää paikkansa ja romaani toimii Skiftesvikin uran uutena pontimena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuu, toivotaan, että Majander osaa nyt ennustaa oikein!

      Poista
  4. Kiitos teille, jotka tänään yhteistuumin nostatte hienon kirjan esiin. En ole tätä lukenut, mutta se oli viime vuoden odotetuimpia kirjojani ja haluaisin sen pian hyppysiini. Into vain kasvoi arviotasi lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut lukenut Skiftesvikiltä mitään aikaisemmin. Olen aina pitänyt häntä kiinnostavana, mutta samalla luullut että hän on kauhean synkkä. No ei tämä romaani ainakaan ollut, vaikka aiheet olivatkin vakavat. Luen vielä muutakin kunhan ennätän.

      Poista
  5. Toit esiin uusia puolia kirjasta, mm. tuo Kiiltomadossa mainittu erilainen tyyli elämän eri ajanjaksoista kerrottaessa. Melkein tekisi mieli lukea kirja uudestaan myös sillä silmällä.

    Tämä teos kertoo taas sen, mikä on loppupeleissä tärkeää. Skiftesvik kuittaa monipuolisen uransa aika lyhyesti ja nostaa läheoiset ihmissuhteet tärkeimmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tuli minullekin mieleen, että siis lukisin uudestaan, mutta ehkä uskon tarkistamattakin

      Poista
  6. Ah, miten hieno kirjoitus tästä kirjasta. ♥ Olen juuri itsekin lukemassa tätä ja aivan ihastuksissani. Skiftesvik on aivan huikean hyvä kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Ja tuotanto on laaja, riittää luettavaa :)

      Poista
  7. Tämä oli kyllä herkkä kirja. Tietysti nautin siitä, että kirjailija kirjoitti myös kotiseudustani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkä ja vahva samanaikaisesti. Tuntuu että tätä tilinpäätöstä ei ole tarvinnut harkita, se on noussut vääjäämättä esiin.

      Poista
  8. Löysin tämän tekstin kautta blogiisi, jään seuraamaan :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!