Edda / Eeva Kaarina Aronen

Aronen, Eeva-Kaarina: Edda
Teos, 2014, 371 s.
Ulkoasu Mika Tuominen

Eddan tarina on liikuttava sekoitus huvittavaa ja kauheaa, arkipäiväistä ja jännittävää. 50-luvun Töölössä pieni tyttö lukee vanhoja jumaltaruja ja antaa mielikuvituksensa lentää. Hän on Etta, kerrostalon pihaleikin suurpuhuja, joka johdattaa jumalsukuisia aasoja ullakon kanaverkkokäytävissä ja kellarin sokkeloissa. Leikki saa järkyttävän lopun, mutta Ettaa ei pelota, ei, vaikka pitäisi.
"Mutta tervehdys yhä, kaikille kuuulijoille! Autiossa pihassa asuvat jättiläiset, he ovat ottaneet paikkansa, nyt, kun kaikki ne isät, jotka tänä iltana tulevat suoraan töistä kotiin, ovat kulkeneet pihan poikki kohti hernekeittokattilaa ja lättypannua. Yhdetkään kasvot eivät näy ikkunoissa tähyilemässä, missä pöydästä puuttuvat mahtavat lymyillä. Jumalsukuiset aasat on maailma unohtanut, ja he kulkevat etukäteen merkittyä reittiä pitkin lumikinosten harjaa, roskapönttöjen päältä ja talonmiehen työntökärryjen alta porttikonkiin, joka vie takapihalle.  
Jokainen piirsi oman merkkinsä seinän rappaukseen. Suurpuhuja E:n, Aatu A:n, Mäyrän kaksoset kaksi ykköstä, joiden poikki kulkee sahanterä. Musse ripsireunaisen soikion, jonka halkaisee pystysuora viiva, sillä hän on hullu. Brandtin Ripa ikuisuuden merkin, kumollaan makaavan kahdeksikon, Raili ristin, ja Emmi Kärppä kirjoittaa P.A. eli Paul Anka."
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Ettasta on tullut Edda, pienen koulumuseon näyttelyiden elävöittäjä, taitava ompelijatar ja intohimoinen tanssija. Eddan koko elämä on jonkinlaista näytelmää tai näytöstä, johon hän ompelee lavasteet ja puvustuksen. Edda on yksin, mutta osaa pelin. Naisystäviä Eddalla ei ole, mutta miehiä hän tuo säännöllisesti kotiinsa tanssipaikoilta. Eddan suhtautuminen miehiin on mielenkiintoisella tavalla kummallista, hän arvioi heitä hyvin kylmästi mutta toisaalta ymmärtäväisesti, himoitsee ja inhoaa samanaikaisesti.

Työpaikalla Edda on outolintu, itseoppinut ja itsensä korvaamattomaksi tehnyt apulainen, joka tanssittaa kaikkia muita oman pillinsä mukaan. Kun museon uusin näyttely alkaa valmistua, Edda luulee löytäneensä hengenheimolaisen museon sivaripojasta, mutta kuvitelma osoittautuu vääräksi.
"Edda tuijotti kahvimukiinsa. Otson sanat matkustivat hänen tajuntaansa kuin jono kaivoksen hiilivaunuja vuoren uumenista, ne kolkuttelivat hitaasti kiskoillaan toisiinsa kytkettyinä. Ne olivat likaisia ja raskaita ja lastattu kukkuroilleen mustilla kivillä.
Hän oli levittänyt elämänsä Otson eteen. Hän oli nähnyt, miten Otso oli täydentänyt sitä, kerännyt rekvisiittaa, tehnyt ehdotuksia ja lisäyksiä, keksinyt uutta. Edda oli ajatellut, että Otso näki hänet, näki Ettan ja Eetun ja Eddan, ja oli sen takia osannut kurottaa vielä pitemmälle kuin Edda olisi osannut.
Mutta Otson päässä oli Hollywoodin halpiskauhuleffa, koominen jo tekovaiheessa.
 - Niin, niin, Edda sanoi sitten raskaasti. - On niin monenlaista. Minä menen vielä hetkeksi lepäämään Andersin sohvalle, ennen kuin Annikki tulee touhuamaan."
Arosen teksti on huumaavan latautunutta. Hän kuvaa oivaltaen ja todentuntuisesti lasten leikkejä, tyttöjen ystävyyttä ja alkavaa aikuistumista. Varhaisnuoruuden seksuaalinen kehittyminen on usein pelonsekaista ja kiihkeää. Kertomuksen vangitsevuus selittyykin ehkä juuri sillä, kuinka taitavasti Aronen monistaa, venyttää ja tiivistää tätä järkyttävää tunnetta.

Aikuisen Eddan tarinassa huomioni kiinnittyi yksityisen ja sosiaalisen minän erillisyyteen. Eddan sisällä palaa voimakkaita tulia, mutta hän salaa ajatuksensa ja suojautuu rooleihinsa. Edda kuvittelee manipuloivansa muita, mutta todellisuudessa hän taitaa jäädä ulkopuoliseksi vähän kaikesta, jopa omasta elämästään.

Eddan tarinaan ovat laillani ehtineet ihastua jo ainakin Arja ja KristaKaroliinankin mielestä romaani oli kiehtova ja autenttisen oloinen, mutta myös ahdistava.

Kommentit

  1. Minulta meinasi mennä tämä kirja ihan ohi, mutta nyt olen lukenut tästä pari arvostelua ja kiinnostukseni on herännyt! Pitää laittaa kirjan nimi ylös, jotta sen joskus muistaisi lukeakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. Samoin kuin pari vuotta sitten ilmestynyttä Kallorumpua, jos et ole jo sattunut lukemaan. Arosella on vanhempiakin romaaneja, mutta niitä en ole lukenut, vielä.

      Poista
  2. Minulla on tuo kirja lukupinossa. En ole lukenut myöskään Kallorumpua. Kirjoitat kiinnostavasti, minun pitäisi varmaan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeva-Kaarina Arosen kirjat on yksi parhaista löydöistä, joita on matkan varrelle osunut viime vuosina. Suosittelen niitä oikein lämpimästi!

      Poista
  3. "Edda kuvittelee manipuloivansa muita, mutta todellisuudessa hän taitaa jäädä ulkopuoliseksi vähän kaikesta, jopa omasta elämästään."

    Tuo on hirveän hyvin sanottu Eddasta! Minä en osaa ainakaan näin tuoreeltaan kirjan lukemisen jälkeen sanoa, minkä verran pidin tästä kirjasta. Tavallaan tykkäsin paljon, mutta sitten taas kieli oli jotenkin… unenomaista ehkä, että lukeminen oli työläämpää kuin olisin juuri nyt jaksanut.

    Mutta jännä kirja ja täytyy ehkä joskus kokeilla Arosen muita kirjoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on koskettava ja ehkä ahdistavakin. Luulisin varsinkin vähän vanhemman ikäluokan tunnistavan monenlaista tuosta kummallisen hämärästä ikäkaudesta, jolloin sai kuulla monenlaisia varoituksia ja oudosti häpeää herättäviä käsittämättömiä juttuja.

      Poista
  4. Innolla odotan että pääsen tähän(kin) käsiksi, muutama päivä sitten se keikkui kirjastokassissa kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva päästä lukemaan ajatuksiasi sitten kun olet lukenut!

      Poista
  5. Olen samaa mieltä Maijan kanssa, miten taitavasti luonnehdit päähenkilöä. Olen aikamoisissa tiloissa Eddan lukemisen jälkeen. Siinä on todella monia tasoja. Rakenne ja kerronta - oi että - ote on herkullista ja terävää. On erityisen vaikea kirjoittaa, kun tekisi mieli sorkkia kaikkea mahdollista. Sinä tuot hienosti romaanin ytimiä esille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiloissa olin minäkin, ja olen yhä kun muistelen Eddaa :)

      Aronen on taitava alkemisti, hän tekee kuonasta kultaa. Siis että tuommoinen aikakausi elämässä, joka monen muistoissa varmaan on täynnä noloutta ja häpeää, onkin mielenkiintoinen ja kiehtova! Ja kyllähän se vanhempi Eddakin on aikamoinen tapaus päästä ihon alle.

      Minä en huomannut lumoukseltani ajatella rakenteesta mitään, mielenkiinnolla tulen lukemaan mitä siitä saat irti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!