Kun jää pettää alta / Camilla Grebe


Camilla Greben
  Kun jää pettää alta on ihan kelpo kesädekkari. Siinä on mukana ripaus romantiikkaakin jota olen tottunut kesädekkariltani vaatimaan sen jälkeen kun ihastuin Harlan Cobenin tyyliin.

Mikään kovin omaperäinen hengentuote tämä kirja ei ole, muuten ihan hienosti punotun juonen ratkaiseva käänne tuntui vähän liiankin tutulta, etten sanoisi lainatulta. Mutta eipä se silti paljon haitannut, sadepäivä mökillä sujui tämän kanssa tosi mukavasti, tuota yhtä no-jaahas-kokemusta lukuunottamatta juoni koukutti oikein hyvin. Vaikka Kun jää pettää alta on Camilla Greben ensimmäinen yksin kirjoittama teos, on hän silti jo kokenut dekkaristi. Kirjan lieveteksti tietää kertoa, että Grebe on ollut mukana tekemässä Moskova Noir -sarjaa yhdessä Paul Leander-Engströmin kanssa. Jo tätä aiemmin hän on kirjoittanut sisarensa Åsa Träffin kanssa usemmankin dekkarin, mutta niitä ei ole taidettu suomentaa. Alkuperäiskielellä ruotsiksi tietoa löytyy ainakin kustantajien Wahlsröm&Widstrandin ja Massolitin sivuilta.

Ehkä parasta tässä kirjassa ovat henkilöt, joista kolme keskeisintä kertoo tarinaa omasta näkökulmastaan, kukin aina omassa luvussaan. Lukujen nimeäminen kertojan mukaan tuntuu hieman tylsältä ratkaisulta, mutta ehkä pienen kaavamaisuuden voi sallia kun se aivan varmasti helpottaa lukemista. Dekkarin luonteeseen ei välttämättä sopisi se, että lukija joutuisi joka luvun alussa arvuuttelemaan kuka nyt mahtaa olla äänessä.

Läheisimmältä näistä kolmesta tuntui Hanne, keski-ikäinen kriminaalipsykologi joka on juuri saanut kuulla sairastavansa alzheimerin tautia. Hän rimpuilee epätyydyttävässä avioliitossa komentelevan ja pahanhajuisen Owen kanssa, tilittää tunteitaan itseään rohkeammalle ystävälleen Ingridille ja hetken emmittyään innostuu kovasti, kun poliisi taas pitkästä aikaa pyytää avukseen. Hannen on määrä profiloida murhaaja, jonka menettelytavat muistuttavat vanhasta auki jääneestä tapauksesta. Heti ensimmäisessä kokouksessa on mukana myös Peter, yksi kertojista ja se syrjähyppy, jota Hanne ei ole vieläkään pystynyt unohtamaan. Vuosia sitten hän olisi ollut valmis jättämään aviomiehensä Peterin takia, mutta mies jänisti viime hetkellä ja Hanne palasi Owen luo. Tunteet nousevat pintaan heti kun Hanne ja Peter taas kohtaavat, mutta nyt päällimmäisenä ei ole enää intohimo, vaan jotakin muuta.

Kolmas kertojista on Emma, nuori nainen joka on rakastunut esimieheensä Jesperiin. Jesper on komea, rikas ja jännittävä ja aluksi kaikki on ihanaa. Kuinka ollakaan,  Jesperistä alkaa kuitenkin paljastua kaikenlaista ikävää ja epäilyttävää. Kun mies vielä yhtäkkiä katoaa täysin, ei Emma enää tiedä mitä ajatella.

Sitten Jesperin kotoa löydetään raa'alla tavalla murhattu nuori nainen. Hanne ja Peter alkavat selvittää rikosta.

Kirja on aika paksu, siinä on yli 500 sivua. Hiukan vähemmälläkin olisi ehkä pärjätty, mutta toisaalta, ehkä tarvitaan tällaista hidastakin kerrontaa, että henkilökuvista tulee näin eläviä ja syviä. Kertojakolmikon lisäksi mukana suhaa tietenkin muitakin persoonallisuuksia, jo mainittujen Owen ja Ingridin lisäksi mm. Peterin lähin työtoveri Manfred, joka on työpaikalla riikinkukkomaisesti pukeutuva ronskiotteinen komisaario ja kotona pieniä lapsiaan hellästi rakastava perheenisä. Mielenkiintoisia ovat myös Emman työtoverit vaatemyymälässä, ilkeä ja nipottava työnjohtaja Björne ja tämän sairastuttua hämmästyttävän nopeasti samoille tavoille oppiva Mahnoor, sekä tietysti Olga, suorasukainen venäläistyttö jonka hieman puuttellisen kielitaidon kautta kirjailija pääsee muutaman kerran paljastamaan aika herkullisella tavalla kieleen juurtuneita asenteita.

Takakannessa sanotaan yksi kirjan päähenkilöistä olevan arvoituksellinen Tukholma. En minä vaan huomannut, miljöökuvaus oli minusta aika olematonta, lukuun ottamatta ehkä loppupuolen kuvausta Jesperin kotilähiöstä. Voi tietysti johtua siitäkin, että Tukholma on minulle aika vieras, ehkä en vain osannut kiinnittää huomiota itselleni tuntemattomiin paikkoihin.



Camilla Grebe: Kun jää pettää alta
Älskaren från huvudkontoret, suom. Sari Kumpulainen
Gummerus 2017, 506 s.

Kommentit

  1. Oih, minäkään en huomannut miljöössä mitään erikoista. Kirja oli niin jännittävä, että tällaista enemmän. Minulle tämä 'uusi' Camilla on houkuttavampi kuin hänen kokeneempi kaimansa. Emma vei paljon huomiotani, joten kirja tuntui sopivan pituiselta, vaikka niin usein valitankin tiivistyksen perään.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmästyttävän äkkiä tämä meni niin paksu kuin olikin. Kyllä voisi lukea tältä Camillalta toisenkin dekkarin.

      Poista
    2. Erja, tämä on nyt näyttänyt olevan myös lukijasuosikki. Tämän ohi on mennyt vasta Annoin sinun mennä, mutta sehän tuli aikaisin. Tosin pidin siitäkin:)

      Poista
  2. Kyllähän tässä kierrettiin Tukholmaa monella eri laidalla, köyhän väen kerrostaloalueilta hienosto-omakotialueille. Käveltiin puistoissa ja kuljettiin metrolla ym. en jatka etten spoilaa. Kyllä tässä Tukholman henki oli mukana.
    Emma oli se kirjan päähenkilö minunkin mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mutta minusta tuo kaupunki olisi voinut voinut olla joku muukin, en osaisi paikallistaa noita seutuja juuri Tukholmaan. Enkä edes välttämättä Ruotsiin, johtuu varmaankin vain paikallistiedon puutteesta.

      Poista

Lähetä kommentti