Tšernobylista nousee rukous / Svetlana Aleksijevitš
Tšernobylskaja molitva, suom. Marja-Leena JaakkolaTammi, 2000, 286 s.
Valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš sai tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Häneltä on suomennettu kaksi teosta, vuonna 2000 tämä Tsernobylistä nousee rukous ja jo aiemmin, vuonna 1988 teos nimeltä Sodalla ei ole naisen kasvoja.
Molemmat kirjat ovat olleet loppuunmyytyjä jo jonkin aikaa, eikä kirjastojen varastoistakaan löydy enää kuin muutamia kappaleita. Uudet painokset ovat ainakin Tammelta jo tulossa, mutta juuri nyt teoksia on todella vaikea saada luettavakseen. Niinpä olinkin hurjan iloinen, kun Hesarista aamulla huomasin, että Yle Arenalla on kuunneltavissa dramatisointi teoksesta Tsernobylistä nousee rukous. Kuunnelman on ohjannut ja sovittanut Radioteatterille Joel Lehtonen, äänisuunnittelu on Mikko Ahosen. Toteutus on tyylikäs, näyttelijät ovat taitavia ja musiikkivalinnoista pidin kovasti. Kuitenkin, ehkä siksi että teksti on jo itsessään niin tunteikas ja vahva, jos olisin voinut valita, olisin ehkä sittenkin mieluummin lukenut teoksen. Radioteatterin tulkinta ei tuntunut missään mielessä väärältä, mutta juuri tätä teosta olisi ollut mielenkiintoista tulkita alusta alkaen itse.
Aleksijevitš on haastatellut teostaan varten satoja ihmisiä, kuunnelmassakin kertojia on useampia. Eniten heistä äänessä on Ljusja, nuori nainen jonka puoliso, palomies kun oli, kutsuttiin ydinvoimalaan heti räjähdyksen tapahduttua sammuttamaan tulipaloa. Ljusja tahtoo kertoa kuulijoille kuolemasta ja rakkaudesta, eikä kokemustensa vuoksi oikein osaa erottaa toista toisesta.
Tarina on raastavan surullinen. On järkyttävää tajuta sen perustuvan tositapahtumiin ja että näitä samantapaisia tarinoita on satoja. Aleksijevitsin teoksia kutsutaan tekotapansa vuoksi dokumenttiromaaneiksi, mutta mitään kylmiä ja objektiivisia reportaaseja ne eivät ole. Kieli on kaunista ja runollista, ilmaisu hidasta, tunnelmissa ja kuvissa viipyilevää ja ajatuksia herättävää. Uskon, että Aleksijevitsillä on myös agenda, enkä voi millään ymmärtää, jos joku tämän kirjan luettuaan kykenee sanomaan kannattavansa ydinvoiman lisärakentamista missään mittakaavassa mihinkään päin maailmaa.
Lisää kirjailijasta KirjaSammossa, blogissa Marikan kirjajuttuja.
No nyt olet kyllä ollut kärppänä uunituoreen Nobelistin kimpussa. :) Kyllä tämä Aleksijevits vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ja itse asiassa hyvinkin juuri kirjailijalta, jonka teoksista saattaisin vaikuttua. Minulla kun on jonkunasteinen ns. itä-eurooppakiinnostus jo valmiiksi olemassas ja jota taas syyslomamatkani Riikaan vahvisti. Kiitos tästä esittelystä, jonotan "Sodalla ei ole naisen kasvoja" -teosta kirjastosta, mutta mistäpä tietää, ehkä heittäydyn ostamaan uusintapainoksen, kun niitä on saatavilla.
VastaaPoistaJoo, olen tällainen palkintokärppä ihan työkseni, nobelit ja finlandiat pitää saada kirjastolla aina mahdollisimman nopeasti kiinni ja näytille. Ja on myönnettävä, että aika helposti innostus tarttuu, alkaa kiinnostaa millainen se kaikkien huulilla oleva palkittu teos on. Aleksijevits vaikuttaa kuunnelman perusteella taitavalta kirjoittajalta ja aiheethan ovat olleet rohkeita. Hienoa että sai näin ison tunnustuksen tekemästään työstä, nyt ääni kuuluu paremmin.
Poista