Homer ja Langley / E. L. Doctorow

Doctorow, E. L.: Homer ja Langley
Homer & Langley, suom. Helene Bützow
Päällys: Marko Taina
Tammi, 2013, 220 s.

Homer ja Langley on karheankaunis tarina, jota oli vaikea lukea. Kertomuksen sävy ei ole erityisen alakuloinen, mutta näiden kahden vanhan miehen kohtalo sai minut silti surulliseksi.

Kertomus perustuu todellisuuteen. Doctorow on ottanut melko suuriakin taiteellisia vapauksia sitä kirjoittaessaan, mutta uskoisin hänen tehneen tämän kirjan päähenkilöiden, Homer ja Langley Collyerin elämänvaiheita kunnioittaen. Doctorow on venyttänyt aikajanaa kestämään melkein koko vuosisadan, suuri osa 1900-luvun uutiskynnyksen ylittäneistä tapahtumista on valjastettu taustoittamaan veljesten elämää. Täysin uusia henkilöitäkin on varmasti keksitty, mutta keskustelut ja tapahtumat vaikuttavat juuri niiltä, jotka olisivat oikeastikin voineet tapahtua.

Homer ja Langley asuvat Viidennellä Avenuella Manhattanilla. Kun pojat ovat lapsia, koti on hieno; vanha irlantilainen palvelijatar Siobhan apulaisineen kiillottaa huonekaluja, hovimestari Wolf huolehtii vieraista ja keittiössä kokkailee mitä haluaa musta rouva Robileaux. Äiti ja isä matkailevat Euroopassa ja pojat juoksentelevat viereisessä Keskuspuistossa vailla huolen häivää.

Ensimmäisen maailmansodan aikana vaikeudet alkavat hiljalleen kasautua. Vanhemman veljen Homerin heikot silmät pelastavat pojan sodalta, mutta Langley joutuu rintamalle. Espanjantauti surmaa vanhemmat, Homer sokeutuu eikä Langleykaan ole enää entisensä palatessaan kaasuhyökkäyksen vammauttamana kotiin.

Veljesten elämäntarinan voi lukea metaforana 1900-luvun länsimaiden kulttuurisesta muutoksesta. Lapsuuden tiukoista käyttäytymissäännöistä siirrytään teini-iän villiin vapauteen. Nuorten miesten seuraelämä on vilkasta, he järjestävät suuressa talossaan teetanssiaisia ja ryypiskelevät ganstereiden kanssa yökerhoissa, joissa naisilla oli rullatut sukat ja lyhyet hamoset. Aluksi Langleyn eksentrisyys on harmitonta, hän keräilee sanomalehtiä itse kehittämäänsä eliöiden ja ilmiöiden korvautumisteoriaan perustuvaan projektiinsa. Sen tavoitteena on kirjoittaa universaali ja ikuisesti käypä uutislehti. Silloin tällöin hän kantaa kotiin muutakin erikoista tavaraa, säilytettäväksi tulevaisuuden varalle. Omissa oloissaan viihtyvä Homer soittelee pianoaan, vikittelee sisäköitä ja unelmoi kauniin soitto-oppilaansa rakkaudesta.

Vähitellen Langleyn omaperäiset tavat alkavat kuitenkin aiheuttaa hankaluuksia. Naapureiden kanssa on eripuraa, pankkilainat erääntyvät ja kaasulaskut jäävät maksamatta. Tavaran määrä talossa kasvaa niin suureksi, että normaali asuminen ei onnistu, lopulta liikkuminen paikasta toiseen tapahtuu enää kapeita solia tai tunneleita pitkin. Veljekset erakoituvat, suojelevat omaa erityislaatuaan kuinka taitavat mutta jäävät lopuksi omaan ansaansa, kirjaimellisesti menehtyen tavaravuorten alle.

Kun poliisit sitten veljesten kuoleman jälkeen alkavat tyhjentää kotia, on näky kuin valtamerten muovipyörteistä. Roskaa roskan jälkeen, tonneittain hyödytöntä tavaraa vyöryy ovista ja ikkunoista ulos.

Doctorow kritisoi tarinallaan paitsi kulutusyhteiskuntamme haaskausmentaliteettia, myös suhtautumista poikkeaviin elämäntapoihin. Erikoisuus herättää usein kiinnostusta, mutta harvoin myötätuntoa, joka kuitenkin on tätä yhteiskuntaa kasassa pitävistä liimoista niitä tärkeimpiä.
"Minua pelotti, että laajeneva tietoisuuteni oli hitaasti syrjäyttämässä pääni ulkopuolisen maailman, ja mietin olisiko aistieni surkastuminen voinut saada aikaan sen, että olin asteittain kadottamassa tuntuman todelliseen tilanteeseemme, sen musertavuuteen, ja vajaavuuteni suojeli sen pahimmilta näkymiltä ja ääniltä. Kun mietin asiaa, talomme kivittäminen kuuluikin ehkä isoihin murheisiimme - pahenevaan eristäytymiseen, kaupunkielämän mukavuuksien menettämiseen joko oman tai muiden ihmisten toiminnan seurauksena, tarkoitan siis että olimme ilman vettä, kaasua ja sähköä, ja elimme keskellä vihamielisyyden kehää, joka laajeni naapurustosta velkojiin, lehdistöön, viranomaisiin ja viimein tulevaisuuteenkin - nuo lapsethan olivat tulevaisuus - ja oli kaikkein raskainta ajatella, ettei se ollutkaan joutava välikohtaus. Sillä mikä voisi olla kauheampaa kuin muuttuminen myyttiseksi vitsiksi? Kuinka me voisimme pitää puoliamme sitten, kun olisimme poissa, jos kukaan ei oikaisi tarinaamme?"
Homerista ja Langleysta lisää Kirjavinkeissä ja Hengityskeinussa.

Kommentit

  1. Mukavaa, että kirjoitit tästä kirjasta ja siten muistutit minua sen hankkimisesta. Kiinnitin tähän huomiota Hesarin arvostelussa joskus taannoin, milloin lie olikaan, mutta sitten se vähän niin kuin karkasi päästäni... Nyt laitan nimen isolla muistiin ja hankin kirjan käsiini, sillä tässä tuntuu olevan paljon sellaisia elementtejä, joista yhdysvaltalaisessa kirjallisuudessa niin kovasti pidän.

    VastaaPoista
  2. Minä otin tämän luettavaksi kun muistan joskus pitäneeni paljon Doctorowin romaanista Kuikkajärvi, kaikki näiden välissä ilmestyneet onkin jääneet lukematta, mikä erhe tulisi eittämättä korjata pikimiten ;)

    Minun oli vähän vaikea lukea tätä, varmaan johtuen vanhoista miehistä tarinan keskiössä. Menetin isäni tänä keväänä ja se varmaan aiheutti sen, että mukaan tuli enemmän surua kuin mitä tarinassa oikeastaan olikaan. Vaikka olihan loppu tosi järkyttävä ihan sinälläänkin.

    VastaaPoista
  3. Minun piti ottaa tämä, mutta sitten valitsinkin erään muun Keltaisen Kirjaston teoksen.

    Kuulostaa hirveän kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä jäi kyllä todella vahva tunnelma mieleen lukemisen jälkeen. Suosittelen.

      Poista
  4. On lukulistalla ja jo kirjastosta lainassakin, aloittamatta vielä. Oli kiinnostavaa lukea postauksesi, tuntuu että kirjassa on painavaa sanottavaa vaikka sivumäärä onkin suhteellisen vähäinen, ainakin verrattuna moniin muihin Keltaisen Kirjaston järkäleisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan teksti on aika lakonista ja toteavaa, mutta kyllä Doctorowin sympatia näitä vanhoja eksentrikkoja kohtaan tulee silti rivien välistä selvästi esille.

      Poista
  5. Minäkin odotan kovasti, että pääsen lukemaan tämän. Tämä teksti lisäsi kiinnostusta entisestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea. Tarinan mielenkiintoisuuden lisäksi kirjassa on muutakin kiinnostavaa, tekisi mieli melkein lukea uudelleen ja tarkistaa, muuttuuko tyyli jotenkin kertomuksen edetessä ja ajan kuluessa kaksikymmenluvulta kohti vuosisadan loppua. Jossain vaiheessa lukiessa alkoi tuntua, että näin olisi, mutta kun palailin taaksepäin, en oikein kuitenkaan löytänyt mitään mikä olisi vahvistanut epäilykseni oikeaksi.

      Poista
  6. Lainasin tämän kirjan juuri kirjastosta (itse asiassa jo toiseen kertaan, välillä piti palauttaa...), toivottavasti ehdin lukea. Yliopistossa piti lukea Doctorow'n vesilaitos, osaa odottaa vähän outoa tunnelmaa ja hienoa lukukokemusta. Vähän aiemmin postaamasi Sydäntorni keikkuu samassa Keltaisten pinossa :)

    Oman elämän tapahtumat värittävät joskus lukukokemusta tavalla tai toisella. Lämpimiä ajatuksia sinulle, Erja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria!

      Uskoisin, että löydät odottamasi tunnelman, hyviä lukuhetkiä!

      Poista
  7. Doctorow on aina luonnollisesti ostoslistallani, mutta käväisin tämän julkaisun aikoihin Suomalaisessa Kirjakaupassa ja hinta pyöri 40 € korvilla. Siinä kohdin jopa mun limiitti tuli vastaan ja kirja jäi hyllyyn. Uusien suomenkielisten kirjojen hinnat ovat naurettavan kalliita! Kesälomalla ameriikoissa suorastaan nautti kirjashoppailusta kun hinnat oli 18 $ korvilla.

    Täytyy odotella jokunen vuosi niin tätä saa divareista hiukan huokeammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, ompa kallis! Ostan tosi vähän kirjoja, joskus tosin jotain on saatava hinnalla millä hyvänsä. Mutta tämä ei nyt kuulu niihin, vaikka hyvä onkin.

      Poista
  8. Luin tämän kirjan myös ja kiinnostus kirjailijaan heräsi siinä määrin, että huomaan kahmineeni jo kaksi Doctorowta divareista itselleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Minäkin tarkistan, että kuinka monta on jäänyt väliin, toivottavasti meillä on niitä vielä ainakin kirjaston varastossa.

      Poista

Lähetä kommentti