Kaiken keskellä Mary Swann

Kaiken keskellä Mary Swann / Carol Shields
Otava, 2010, 480 s.

Oivaltavaa kieltä ja pieniä rehellisiä ajatuksia tavallisesta naisen elämästä. Näin ajattelin luettuani kirjan alun, jäljempänä sitten kiinnostuin juonestakin.

Juonen keskiössä on väkivaltaisesti kuollut runoilija Mary Swann, joka kurjan maalaisvaimon elämänsä lomassa ehti julkaista vain yhden runokokoelman. Hänen muistokseen pidetään symposiumi, jonka järjestelytöissä kirjan henkilöt puuhailevat.

Shield kertoo ilahduttavan reippaasti aroistakin asioista kuten vanhuudesta ja kuolleista läheisistä.

Suhtautumistavasta tulee mieleen John Irwing. Molemmat edustavat sen tyyppistä "amerikkalaista suvaitsevaisuutta", kun järkyttävistä asioista puhutaan silmät sinisinä avoimen arkipäiväisesti, paheksujat ohittaen.

Sivulta 135 löytyy todellinen pieni helmi, kun kunniatohtori Morton Jimroy äityy pohtimaan runoutta ja sen kykyä puhutella ihmistä.

"Kun hän ajatteli planeettojen kiertoratoja, lajien syntyä tai matematiikan kauneutta, hän ei pitänyt niitä yhtään sen hämmästyttävämpinä kuin ihmisen julkeaa halua kurottaa kätensä yhteisen kielen mereen, poimia sieltä syvät, tummat, kauniit sanat ja järjestää ne sillä tavoin, että sanoin kuvaamaton tuli sanotuksi."

Loppupuolen ratkaisuja hieman ihmettelen. Perinteinen romaani muuttuu kesken kaiken kirjeromaaniksi. Muutos lienee looginen, onhan kirjan alussa kirjoitettu paljon kirjeitä ja kirjeromaanin vanhanaikainen tyyli kieltämättä antaa jännittäviä tehosteita tarinan henkilökuvaukseen.

Mutta juuri kun kirjeromaanista päästään, teksti vaihtuu elokuvakäsikirjoitukseksi. Tämä muutos tuntuu aluksi lähinnä banaalilta. Näin kai on tarkoituskin, koska kirjan lopussa henkilöiden toiminta alkaa olla melko päätöntä. Elokuvakerronnan osoitteleva kohtaustyyli paljastaa näiden kirjallisuudentutkijoiden edesottamusten hullunkurisuuden selväpiirteisen korostetusti.