Mutta minä rakastan sinua / Eppu Nuotio

Nuotio, Eppu: Mutta minä rakastan sinua : romaani
Kansi: Emmi Kyytsönen
Otava, 2015, 283 s.

Ah, kansi lupaa rakkautta! Ja silti, sivujen välistä ei valu siirappi eikä niitä edes vapisuta kaikennielevä halu. Mitäs tämä sitten oikein on?
"Ihmisellä on taipumus tehdä asioista monimutkaisempia kuin ne ovatkaan. Ehkä juuri siksi ihmisten on niin vaikea tunnistaa rakkautta, sillä rakkaus on pohjimmiltaan yksinkertaista. Se on kuin uskovaisten armo, ei ansaittu ja silti osaksi tullut.
Ei pidä syyttää rakkautta kaikista niistä merkillisistä tempuista, joita ihminen tekee, sillä ihminen on samaan aikaan sekä tunteiden metroverkko että tallin katolla oleva tuuliviiri. Yhdistelmä, joka toimii vain ajoittain."
Romaanin keskeiset henkilöt ovat keski-ikäisiä ja monellakin tapaa hyvin tavallisia, juuri sellaisia ihmisiä joista harvemmin kerrotaan tarinoita. Karin on lukion historian lehtori ja Lauri insinöörinä itseperustamassaan ilmastointifirmassa. Molemmat ovat eronneita, tarkemmin sanottuna jätettyjä. He tapaavat yllättäen asuntonäytössä Port Arthurin kaupunginosassa Turussa, ja vaikka mitään taianomaista rakastumista ensi silmäyksellä ei tapahdukaan, jonkinlainen yhteys kuitenkin syntyy.

Nuotio tarkastelee aihettaan monipuolisesti. Karinin ja Laurin exät uusine puolisoineen tuovat tarinaan paitsi aikaperspektiiviä, myös pohdintaa siitä, kuinka ihmissuhde aina jotenkin jatkuu vaikka avioliitto loppuisikin. Se jatkuu luonnollisesti ainakin lasten kautta, mutta muutakin saattaa jäädä jäljelle, vaikkei sillä arjessa tuntuisi suurta painoarvoa olevankaan.

Seksuaalisuuden merkitystä parisuhteessa tarkastellaan erityisesti Karinin tyttären Klaran kautta. Klara asuu kaukana Uudessa-Seelannissa, ja soittelee äidilleen saadakseen purkaa hämmenystään ja pahaa mieltään. Tytär on jäänyt kiinni syrjähypystä, ja vaikka hän rakastaa miestään Aidania, ei kiihkeää seksisuhdetta ja pettämistä ole helppo lopettaa. Klaran ja Karinin puheluissa tulee ilmi myös mielenkiintoisia piirteitä äidin ja tyttären suhteesta. Tytär on suorapuheinen ja armoton varsinkin itseään kohtaan, äiti taas tahtoisi hienotunteisesti ottaa etäisyyttä ja antaisi mielellään toisen säilyttää kasvonsa.

Nuotio kuvaa ihmisiään hyvin realistisesti ja kauniisti. Rivien välistä voi lukea manifestia siitä, ettei rakkaus ole vain nuoria ja kauniita varten, eikä seksuaalinen vetovoima aina rakastumisen tärkein tekijä.

Erityisen mieluista minulle on kirjan miljöökuvaus. Karin ja Lauri kävelevät paljon tutuissa paikoissa Turun kaduilla, Portsassa ja jokirannassa. On hauska huomata, kuinka samat asiat joita itse tässä nykyisessä kotikaupungissani rakastan, ovat sykähdyttäneet myös romaanin kirjoittajaa.


Kommentit

  1. Tämä oli kyllä virkistävän ihana aikuisten rakkaustarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, moni on kuvannut tätä sanalla raikas, ja se pitää kyllä paikkansa. Rakkaudesta voi kirjoittaa myös ilman kliseitä. Tai siis, olihan tässä niitä kliseitäkin, mutta ovelissa kohdissa :)

      Poista
  2. Olen miettinyt, olisiko tämä lukemisen arvoinen. Ilmeisesti on ja olen tykännyt kyllä Epun monesta muusta kirjasta. Mutta taso on ollut vähän horjuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tämä on ihan ehdottomasti lukemisen arvoinen. Nyt kun aikaa on kulunut jo vähän, yhä vieläkin joskus mietin tämän kirjan tunnelmaa. Siinä on jotain harvinaista, en oikein osaa selittää mitä.

      Poista

Lähetä kommentti